Nyt on taas pieni hetki siunattua aikaa minullakin.

Ei tätä aikaa aina ole siunauttavaksi saakka.

Navetalla meni rehuruuvi poikki ja sen korjaustyötä tuli valmistelua parikin päivää ja eilen sitten rykäistiin uusi spiraali uudistuttuun linjaan ja jopas nyt onkin hyvä ja suora linja entisen kiemuran sijaan. Minä poika se alan osaamaan! Aluksi kyllä hirvitti ja pänni kun ei ole tilalla entisen tee-se-itse-isännän jäljiltä sitä Miestä joka soitetaan apuun pulmatilanteissa. Nyt joudutaan ihan itse ongelmia ratkomaan ja sekös on stressaavaa. Kaipa voi olla näkökanta sellainenkin että ongelman ratkettua kokee jonkinlaista tyydytystäkin.. ja on oppinut asioita. Jaa'a! The Man olisi silti hyvä olla..Tukku euroja kouraan ja hommat hoituisivat.

Jes sir, boogy on!

Hengellisesti en ole sen kummoisempia pohtinut. Soltzenitsynin Vankileirien saariston lopultakin sain käsiini kirjastosta sattumalta niin sitä olen nyt lueskellut. Mielenkiintoinen tarina on se vaikka en tiedä mikä hänellä on kommunismia ja Neuvostoliittoa vastaan kun on pitänyt kehitellä noin eeppinen tarina. En minä jaksaisi vääristellä ja valehdella tuhatta sivua! Tosin sitähän se on kai se kirjailijan elämä..

Siitä kerron lisää kun olen valmis.