Artikkelista Runo-Suomi  vai hyvinvointivaltio? vuodelta 1960:
"Nykyajattelun hullutuksia kosketeltaessa ei voida unohtaa myöskään ns. työttömyysongelman tragikomediaa: Pieni osa kansasta ei mahdu muurahaisiksi talouselämämme kekoon, koska suurempi ja voimakkaampi osa paiskii yli-, yö- ja lomatöitä hampaat irvessä. On järkyttävää, että ongelmalle on ylimalkaan etsitty mitään muuta ratkaisua kuin työajan lyhentäminen - josta samalla ylen terveellisenä palkkiona seuraisi elintason pieni putoaminen." 

On se Pentti Linkola viisas mies. "Elintason" pienen putoamisen takia ihmisillä olisi enemmän omaa aikaa toteuttaa itseään; kuntoilla, lueskella tai harrastaa muuta mielekästä, tai kenties jopa tehdä jotain pikkutöitä(joista saa jopa rahaa) joista pitää. Ihmiset olisivat onnellisempia ja voisivat paremmin. 
Mielestäni tämän jälkeen ei ole ollenkaan tähdellistä miettiä mitä muuta sanottavaa Linkolalle kenties on ollut. 

Linkola puhuu lisääkin länsimaisesta kireästä elämäntahdista ja siitä kuinka se erottaa ihmiset luonnollisesta elämän/maailman rytmistä. Siksipä tahdonkin lisätä tähän tämän hienon lainauksen:
"Aivan varmasti useimmat ukot olisivat onnellisimpia kököttäessään talvisin päivät pilkkiavannolla ja viruessaan illat paljain varpain laverilla romaani kourassa." Ei tuo välttämättä enää nykyisin kaikkiin ukkoihin päde mutta kukin ukko/akka voi korvata pilkkimisen ja romaanin lukemisen itselleen mielekkäillä harrasteilla.