Tarkkakorvaisimmat voivat tuulen ulvonnan vaietessa kuulla puputtavan äänen. On Jäniksen hetki.

Hiljainen hahmo vaeltaa kuunvalossa jäälakeudella. Kaasu etsii meren reunaa. Takin liepeet liehuvat tuulessa pään painuessa kohti vastatuulta. Jalat liikkuvat hitaan määrätietoisesti toinen toisensa eteen. Hahmo etenee. On ollut harvinaisen kylmä marraskuu. Pohjanlahti on kauttaaltaan jäätynyt. Suivaantunut kaasu oletti löytävänsä meren heti rannikolta, mutta on nyt kävellyt jo lähes 200 kilometriä länttä kohti. Hänellä on suuri kaipuu meren reunalle. Nyt hän huomaa jäniksen istumassa reittinsä varrella. Jänis seuraa katseellaan ohi taarustavaa vaeltajaa. Jäniksen silmissä ei pilkahda järjen valo. Se on vain yksinäinen jänis meren jäällä, kaukana luontaisesta asuinympäristöstään. Toisinaan jääpuikkoja nälkäänsä nuollessaan jänis kaipaa porkkanan makua, ja lämpö valtaa jäniksen mielen ja kehon. Se kuitenkin tietää ettei koskaan saavuta meren reunaa. Se on Hittavaisella hommissa. Omituista vaeltajaa pitäisi pitää silmällä. Nyt vaeltaja nostaa päätään, ja jäniskin höristää korviaan. Sudet ulvovat, jänis värähtää, Kaasu jatkaa matkaansa.

Toisaalla Los vetää kettingistä jonka päässä puinen pallo, näin vapauttaen höyryä laivansa koneesta. Höyryä purkautuu ulvonnan säestämänä. Kapteeni Los määrää lisää hiiltä lisättäväksi pannuun. Jää saavuttaa laivaa. Hänen laivansa "Merenneito" on jo kaksi viikkoa seilannut kohti etelää yrittäen paeta jäätyvää merta. On kuin Mörkö muumeista olisi Kapteeni Losin perässä. Hän tuntee Mörön kylmät kädet kurkullaan. "Merenneito" olisi pelastettava. Sen viaton runko ei kestäisi jäiden puristavaa painetta. Laivaakin enemmän Kapteeni Los on huolissaan lastistaan. 14 000 laatikkoa erilaisia harvinaisia olutlaatuja ruuma täynnä. Hänen elämäntyönsä.

4-vuotiaana silloin Alb, nykyinen Kapteeni Los, oli ollut jo unohtamansa äitinsä kanssa kylän markkinoilla. Pitkä tukka silmillään hän ihmetteli vilkasta markkinameininkiä. Siellä huuteli myyjä, tuossa kerjäläinen kerjäsi, ja tässä asiakas tinki. Ihmeellinen, ihmeellinen maailma. Alb katseli markkinatoria kuin maailman suurinta ihmettä. Äitinsä jatkaessa tinkimistään huojui paikalle tukevassa laitamyötäisessä isomahainen punaposkinen herrasmies sikaari huulessan. Albin nenälle tipahti herrasmiehen suupielestä pisara oluen ja syljen sekaista eritettä. -bling- Albin nenä helähti, ja hänen kohtalonsa oli määrätty. Samalla hetkellä kylän laidalla mies nosti jänistä korvista ja rapsutti leuan alta. -"Hittavainen". Mies ja jänis olivat ystäviä.
Alb pyyhkäisi pisaran käteensä ja huumaantui sen hajusta. Äiti ei tehnyt kauppoja.

Mies istui hiljaa heiluvaisella tuolilla ja hieroi polveaan. Tällainen tuntui anteeksiantamattomalta. Miksi juuri hänen pitää kärsiä kipeästä polvesta, juuri tällaisena yönä? Sillä nyt oli yö. Suuri osa ihmisiä oli nukkumassa, vaikka ulkoa kuuluikin jo autojen ääntä. Kenties aamu aluillaan tällaisena hetkenä. Yön pimeänä tuntina. Miehen ilmeestä voisi päätellä hänen pohtivan jotain. Kenties hän miettii menevänsä lukemaan pokeritieto.fi:n foorumia. Kenties.