Hei

Täällä on elelty vallan mainiosti aina näihin päiviin saakka. Voimat kasvaa sekä vatsa pulskistuu. Eipä käy valittaminen ei. 

Laitumilla lehmät ammuvat iloisina ja tuolla metsän takana kalamies nostaa rysästä päivä päivältä suurenevia saaliita. Lapset kirmaavat ilkosillaan pihanurmilla ja haukahtelevat koirat nelistävät seassa. Hevonen hirnuu aitauksessaan välistä kun joutaa kauran rouskutukseltaan. Ainoa lammas on aina hiukan surumielinen murhasaareen katraansa menetettyään ahman toimesta mutta kyllä jo pieniä ilon pilkahduksia näkyy lammasmuorinkin silmissä. Elo on leppoisaa sanovat nuo silmät, paskankos sille tekee jos joskus vähän on potkinut.

Yöllä on lämmintä vällyjen välissä ja kellariloukossa minulla on rysätehdas jossa hiljalleen talven tuloa odotellessa pauloittelen rysiäni. Juuri sain uuden aitaverkon valmiiksi. Sitä pitkin on hyvä kalojen uida pyydykseen ja rikastuttaa kanssaihmisten ruokapöytiä.. sekä lompakkoani. 

Välskärin kertomukset eivät ota loppuakseen. Pian alkaa kolmas osa tuota iäti jatkuvaa sukusaagaa. Ihmeellinen on Suomen historia kun sitä sillä silmällä lukee. Suuria ranskalaistyylisiä kartanoita on ollut maassamme Välskärin sanojen mukaan. Kyllä se on ihmeellistä! Suomi on ollut mahtava kansakunta aikoinaan Ruotsin syleilyssä! Aatelisemme vetäneet vertoja Italian rikkaimmille ruhtinaille. Olkaamme ylpeitä kansamme siunatusta menneisyydestä! Olemme olleet MAHTAVIA! 

Kaipa me vieläkin joillain tasoilla? Vaikka eivät aateliset enää tohdikaan pröystäillä omaisuuksillaan. On se häpeä sekin.Ei pidä hävetä jos on hävettävän rikas. Mahtavat kekkerit pystyyn vain ja isot verkkoaidat ympärille joiden takaa rahvas voi katsella kuinka parempi väki osaa juhlia.

Minä taidan nyt käydä pistämässä pienen säpin oveen. Siis oveen josta tuo säppi puuttuu.. Ehkä sitten voin rauhassa blogata?