Pitää painaa niin jotta veri roiskuu. Enkä nyt siis puhu ruuvimeisselistä.

Tänään aloitin Tarzan-kirjan lukemisen. Jännä on! Tarzan joutui jo maanjäristykseen ja kaikkea. Hän menetti muistinsa. Jännäksi aivan menee. Mukavaa materiaalia on. Soljuu kuin piikkilanka.

Aamulla uitimme verkot pihalampeen. Uittolaudan jousi katkesi. Isää korpesi niin maan peijoonisti. Kaadettiin yksi puoliksi kaatunut puu, ja paloiteltiin laituri. Laiturista oli tikapuut tippuneet. Pitänee ensi kesänä sukeltaa syvälle.. syvälle mutaan.

Pokeriakin hiukan pelailin. Parikin tuntia. Yhden 190$ potin hävisin 75%-25% johtoasemasta. Ei mahda mitään. Ihan hyvin meni silti.. siis rahallisesti. Pelillisesti meni tietenkin hyvin.

Jotain syvällisen filosofista.
Ei sellaista ole olemassakaan.
Tälleen vaan. Lueskellaan tarzania, kalastellaan, nukuskellaan päiväunia ja silleensä. Tälleensä vaan.

Vaikka en ruuvimeisselistä puhunutkaan, niin se ei tarkoita ettenkö korvasta olisi puhunut. Sillä puhuinhan minä. Aina ihmiset sanovat, ja käyvät, lenkille niin että tulee veren maku suuhun. Hah, sanon minä. Minä juoksen niin että korvista veri roiskuu. Se on jo jotain se.
En ole juuri nyt humalassa.
Lauantaina on mahdollista että päädyn humalatilaan. On mahdollista että päädyn humalatilaan lauantaina.
On mahdollista että päädyn lauantaina humalatilaan. Kyllä se on noista tuo keskimmäinen valittava. Viimeisessä tuo tulevaisuuden päivämäärä jotenkin vie sijaa itse pää-asialta. Kai tälle asialle on joku ihan tieteellinen selitys, ja muutamia sivistyssanoja kuten subjekti ja verbi. Harvassa ovat ne kielitieteelliset sivistyssanat joita tunnen. Inuiitti, sepalus.. ja mitä näitä onkaan.