Eilen tuli blogata jo mutta en joutanut kun ilta meni järvellä. Pian on järvet täynnä pyytöjä ja saattepa nähdä että kalaa tulee tulemaan.

Lukemisia. Viimo viikolla luin Päätalon Täyden tuntirahan ja tällä viikolla Huovisen Veitikan sekä sen Stalin-kirjan. Setä-Stalin? Vai mikä lie. En muista luinko viime viikolla muuta. En ainakaan usko. Vai joko minä luin sen kaksi viikkoa sitten? En muista sitäkään. Nyt elämme viikkoa 18. Vuosi on siis puolessa.

Ulkona paistaa aurinko. Mille mielelle se minut saa? No enpä tiedä. Paistakoon, tuleepa lämmin ja kesä. Linnutkin laulavat. Mille mielelle se minut saa? No lauletkoot, tuleepa munia ja kesä ja poikasia.

Hiukan tokkuraolo juuri herättyä.

Vuoden opiskelut taisivat jäädä kokonaan opiskelematta. Olen jossain määrin laiska. Tai ehkä en mutta ehkä silti. Joillain ihmisillä ei vain riitä tahtotila olla jotain millä ei ole heille itselleen mitään merkitystä. Toki voisi merkityksen kehittää sen kautta mitä se merkitsee muille mutta jossain määrin se tuntuisi itsepetokselliselle, suorastaan valheelliselle. Ai kun laiskansuonta vetää. Voisi nautiskella magnesiumia.

Eilen pelasin tunnin pokeria. Voitinkin. Jos lopultakin saisi voittokuukauden. Se on salainen haaveeni..jonka nyt kuulit-te.