Kirjoja viikolla 29:

Veijo Meri - Sujut, 191s

Mika Waltari - Turm, Kuolematon, 681s

Arto Paasilinna - Koikkalainen kaukaa, 264s

Thomas J Craughwell - Barbaarien valloitusretket, 300s

Lisäksi on Leena Krohnin mehiläispaviljonkin tullut luettua 50 sivua ja erästä Jatkosodan taisteluista kertovaa kirjaa 160 sivua. Jatkosota kirja oli varsinkin aluksi aikamoista tuubaa. Hiljalleen kuitenkin olen alkanut viehättyä sinisistä nuolista jotka törmäävät hetkittäin punaisiin viivoihin, ja sitten siniset nuolet taas jatkavat eteenpäin punaisten viivojen muuttuessa itäänpäin osoittaviksi nuoliksi. Kuvissa lukee lisäksi myös esimerkiksi JR 53 | II. Katajisto. Ja sitten jo kerrotaankin että Katajisto sai surmansa Käpylänvaaran hyökkäyksessä ja tilalle nimitettiin kolmannesta pataljoonasta kapteeni Kuortti. Kiehtovaa ! Itse olisin kyllä kirjoittanut paljon paremman kirjan jota tällainen taviskin voisi innolla ahmia. 

1646 sivua tähän mennessä yhteensä. Ei tuo tuosta tänään nousse enää suuremmin. En kuitenkaan muista milloin olisin viikon aikana yhtä rutkasti lukenut. Ehkä joskus nuorena jotain kevyttä fantasiaa ja muuta. Ei sillä etteikö nuokin kevyttä olisi olleet. Mutta fantasiaa oli vain yksi, osittain. Tai ehkä kaksi. Ja kaipa ehkä tuo Leena Krohnkin.. Miten sen nyt tahtoo määritellä.

 

Partakone

Partakonetta ei löytynyt mistään Ilosaarirokin jälkeen kun päädyin kotiin ja mietin että ehkä se jäi kaverin luo jossa vietin puoli yötä. Ei kuitenkaan sielläkään ollut. Arvelin että se on todennäköisesti sitten Varkaudessa kun en ollut ihan varma otinko edes mukaan. Arvelin että se Kuitenkin voisi olla myös tippunut Joensuun metsiin kun siellä toikkaroin puolitietoisena. Eilen sitten kun oli Joensuuhun asiaa niin varmuuden vuoksi tarkastin bussiaseman lähipuskat ja jo heti kolmannessa tärppäsi! Aivoissa ei ollut tarkkaa muistikuvaa missä puskassa torkuskelin mutta niin vain keho tunsi kotinsa ja siellä yksinäinen partakone surisikin(ei surissut). Oli kyllä vallan kodikas ja uskoisin että jossain määrin sateenkin kestävä kolo siellä pihlajan alla. Näkösuojaakin oli joka suuntaan vallan rutkasti. Hyvä näin. Ei puliukot olleet partakonettani vieneet. Nyt loppu hyvin ja kaikki hyvin.

 

Taidan lähteä lukemaan.