Kämppis saapui. Tympäisee.
En viitsi edes syömään mennä koska sitten joutuisin todennäköisesti sosialisoimaan kämppikseni kanssa. Ei nyt kiinnostaa voisi vähempää.

Tänään pelasin pokeria ja sain kitkutettua päivästä voitollisimman ikinä. 200e ja risat.
Toivottavasti huomenna en aivan kaikkea häviä. Hyvä upswing ollut nyt muutaman päivän ajan. Tuntuu hyvälle. Tuntuu että tällä voisi elättää itsensä vuoden-pari.


Päässäni ei sen sijaan liiku mitään. Olen täysin passivoitunut. Istun tietokoneella suurimman osan päivääni. Enkä edes tee mitään. Olen passiivinen. Mitään ei tapahdu, liikahda.

Nils Holkeri kävi äsken chatissa. Hän oli tympeä. Muut huutelivat hänen kanssaan.

Lauantaina oli puhe että pitäisi lähteä Uusi-Seelantiin. Ajatus tuntui nousuhumalassa mainiolle. Enää ei niin mainiolle, mutta toki yhä mielenkiintoiselle. Itse en kyllä jaksaisi lähteä sinne asti töitä tekemään. Saa nyt nähdä miten pelirollini kehittyy. Ehkä asiaa voisi harkita.
Ehkä passiivisuuteni vähenisi hitusen.

Fiksuin veto olisi ehkä laittaa tietokone kaappiin. Harmi vain että olen jossain määrin nyt riippuvainen koneestani. Tosin voisinhan tehdä oikeitakin töitä, vaikka Uusi-Seelannissa.
Ehkä se on pokeri joka minua passivoi. En kyllä usko että pelkästään se.

Väsyttää kyllä nuo juomisetkin. Pari päivää juomista, ja sitten on aina muutaman päivän väsynyt.  Juuri kun alkaa energisoitua niin taas avautuu pullo, tai pari.

Huomenna voisi kyllä juoda. Pari pulloa olutta, kymmenen lisää, ja ehkä viinaakin.

Tulee tästä blogitekstistäkin kovin passiivista. Suorastaan väsynyttä. Kantri-radion jälkeen voisi harkita nukahtamista. Ensi kerralla on kirjoitettava repäisevä kännihorinainen blogipläjäys, josta en itsekään saa selvää myöhemmin. Tai ehkä jatkan tällä linjalla. Saa nähdä.