Heräsin sitten kolmen tunnin unien jälkeen. Kello näyttää nyt 03:45. Pokeria vähän pelasin. Alkoi loistavasti, loppui masentavasti.

Sladen Cum on feel the noize soi.
En oikein tiedä mitä tehdä.
Ei väsytä pahemmin, mutta kuitenkin. Elän apatian vallassa.

KYllä minä vielä tästä nousen. Sitten kerron erään hulvattoman tarinan joka on vielä keksimättä.
Annan Gorkin inspiroida minua.
Ärsyttää kirjoitella aina väsymyksestä ja .. no, väsymyksestä. Pakko tässä olisi tehdä jotain. Jospa minä oikeasti yrittäisin? Unirytmi kuntoon ja hyvää ruokaa urheilun kera. Se olisi tie. Mutta, mutta.. jupinaa.
Ei ne asiat kyllä tässä istumalla korjaannu. Pitäisi kai lähteä kävelylle? Yökävelylle. Enhän minä harrasta sellaisia.
Ulkona on aika nättiä. Vastapäisen kerrostalon ikkunat pimeinä.

No joo. Eka askel otettu. Sammutin chatin. Sladea kuunnellen. Yhtä ja samaa biisiä. En vieläkään käsitä miten joku voi pitää siitä Quiet Riotin versiosta enemmän. -raaps raaps- en vain käsitä.

Noniin, nyt on mennyt jo minuutti. Mikä on muuttunut? Osaatko arvata? Aivan, ei mikään. Tukkaani pöyhin. Parturissa voisi käydä. Harmi että siellä pitää olla humalassa. Ensinnäkään en selvinpäin uskalla antaa kaverin leikata, ja liekö hänkään selvinpäin kehtaa leikata. Tai jaa, kaipa sitä uskaltaisi. Ehkä. Ensi kerralla sitten kun on juoma-aika.

Jaa että jotain maailmoja syleilevää.
Kuten mitä?
En minä syleile maailmoja. Lähinnä vain olen ikäänkuin huopaan kääriytyneenä maailmain hellässä syleilyssä. Tässä on ihan hyvä, tälleen, olla vain.

Luen Fingerporeja Hesarin sivuilta. Ai jai, tästäpä ei sarjakuva paljoa paranekaan. Alivaltiosihteerit sarjakuvamuodossa. Aika saakutan hulvattomia. Kielellistä kikkailua kuvilla. Mainiota, mainiota. ! Nyt se jumahti. Kuten minäkin.