Tukahduttavan hyvä olo on. Odottelen hetken ja istahtelen kunnes silmäni avautuvat. Sitten lähden kaupalle ostelemaan ruokia.

El Topo elokuvan katsoin eilen ja sen jälkeen koko yö oli psykedeelistä unitykitystä. Verta ja kaikkea outoa oli unissa mutta silti mikään ei tuntunut painajaiselta tai ahdistavalta. Nyt on olo mitä mainion. Selkä tosin vähän jumissa. Tarkoitinkin enemmänkin näitä hengellisiä asioita. Tiedoksi ihmiskunnalle että olen nyt puheliton. Kuulostaa meksikolaiselle katuvarkaalle - Puhelito. Tai ehkä paremminkin esiintyvälle katuartistille. Tai saarnamiehelle jopa. Topon poika oli saarnamies. Ja pyssysankari. En oikein tiedä mitä hän oli.

Luin jotain juttuja leffasta imdb:stä. Siellä vain ihmiset keskittyivä leffan "symboliikkaan". Ja että leffaa ei joko ymmärrä lainkaan, tai sitten näkee kaiken hienon symboliikan ja nautiskelee vain siitä. Mitä paskaa! itse nautiskelin vain yhtämittaisesta hämmennyksestä ja yllätyksellisyydestä. Se oli ihanaa. Kuten ensimmäisen pyssysankarin palvelijakombo; mies jolla ei ollut käsiä ja mies jolla ei ollut jalkoja. Jalaton kulki kädettömän selässä ja toimi tämän käsinä. Kätevää.. ja jalkaisaa. Suosittelen leffaa kaikille fiksuille ihmisille.

Pitiköhän minun sittenkin kertoa tukahduttavan hyvästä olostani. Asia nyt vain on niin. Kirjoitin chattiin odottelevani silmieni aukeamista. Tarkoitin sen kyllä ihan kirjaimellisesti. Pitkästä aikaa silmät näin jumissa. Valvomisen ja nukkumisen ristiriitainen symbioosi voi aiheuttaa sellaista. Ei tiedä kumpi on kumpaa ja  - mutta en tiedä miten se aiheuttaa silmien umpipysymistä.

Kaupasta aion ostaa ainakin suolakurkkuja. Ehkä jäätelön. Kenties sitä kanaakin. S-kaupassa ei kyllä taida olla lihatiskiä. K-kaupassa olisi.

En taida jaksaa nyt jaaritella enempää. Seikkailuretkestä toki voisi jotain kertoa. Ei kyllä ole oikein kerrottavaa. Ylenmääräinen vapaavaihde. Noin henkisesti. Tosin ihan fyysisten substanssien avustuksella.