Onko enää lainkaan maitoa?

En tiedä, voi olla. Tai ehkä ei? 

Toinen kääntää kylkeä ja katsoo kattoon.

Mitä näet?

En minä sen kummempia. Katto on pään päällä.

Toinen vetäytyy takakenoon ja katsoo myös.

Semmoisiahan ne katot ovat. Hyvä olla ettei kastu.

Suojaa myös auringolta ja matalapaineelta. Mutta on välillä hyvä vain sulkea silmät kuten myös teen. Olisitko hetken hiljaa?

Olenhan minä hiljaa. Tarkastelen tätä katto-kysymystä vielä.

Hiljaisuus kestää sekuntin , korkeintaan kaksi.

Kenen vuoro sitä maitoa oli hakea?

Toinen avaa silmänsä ja katsoo naamaan.

Melkein sitten olit hiljaa.

Niin. Eihän se katto siitä miksikään muuttunut.

Juu, yhähän tuo tuossa on.

Huomasin että nurkassa on vähän hämähäkin seittiä. Tuolla.

Toinen vilkaisee toisen katseen suuntaan.

Onhan tuota vähän. Ei se vielä paljoa ole. Sutaista voisi joskus.

Niin voisi. Sutaista. Mutta voisihan tuota jättääkin sen.

Niin. Eihän se verkko meille pahaa ole tehnyt.

Toinen hieroo niskaansa.

Jäykistynyt on. Raihnaiseksi on käynyt.

Ei ole enää niin nuori mitä on ollut.

Juu, vanhenee.

Niin. Aina vaan.

Rasvaton maito oli kalliimpaa.

Kummallista. Ennen maito oli saman hintaista.

Aika on toinen nyt. Toinen mitä se oli aikaisemmin.

Näin on. Erilaista oli aiemmin.

Toinen ynähtää voipuneesti.

Nukkua pitää.

Niin pitää. Sitten taas jaksaa.

Voisi jaksaa tehdä jotain sitten, totta puhut.

Mitä tekisi? 

Voisi tehdä vaikka mitä sitten. Nyt ei oikein ole semmoinen olo että tekisi mitään.

Niin ei ole yhtään. Katto pään päällä ja seiniä ympärillä.

Näin on.