Linja-autossa istuessani ahdistuin(no silleen leikisti) ja arvelen ettei tuosta kandiesseestä taaskaan mitään tule. Aikarajat alkavat hiertämään. Ilmassa on suuria olemassaoloani koskevia kysymyksiä. Jos en kerran koskaan tule olemaan mitään, niin miksi minun pitäisi suostua ottamaan stressiä jostain edes-auttaa vain ei-mitään ? En ymmärrä. Ehkä minä tuohon kandiseminaariin ilmoittautuessani kuvittelin että ehkä sittenkin voisin olla jotain. Ehkä myöhemmin, ehkä myöhemmin.

Tosin jos tuosta ei tule ovareita niin pitänee toukokuussa tuo yksi kirjallisuuden tentti käydä. Olen kyllä lukenut siihen jo kaksi tai kolme kertaa. Ehkä se seuraavalla yrityksellä jo menisi läpikin, tai jos edes tenttiin asti pääsisin.

Eilen isä soitti ja pyysi pihalle kuuntelemaan haukkuuko koirat. No kuuntelin pihalla ja siellä ne jossain haukkuivat. Sitten otin haulikon olalle ja marssin metsään kilometrin verran. Isä tietty rehtinä reippaana miehenä ajeli autolla ympyrää. Pentu oli tullut jo kotiin, mutta kyllä se sitten minua seuraili metsään mammaansa tapaamaan. Siellä aukon reunassa jokin vilahti ja juoksi pois päin. Eikun juoksuksi. Heti kun tulin siihen niin haistoin supikoiran. 20m edenpänä pystykorva räksytti supia joka oli pienen puun juurella säksättämässä. Laaki ja vainaa. ja pitkä kävely taas autolle. Hyvää hikiliikuntaa. Käsi vapisi lopun iltaa kun sitä karvaturria piti raahata.

Tänään näin aurinkoa ottavaisen vanhan papparaisen linja-autoaseman penkillä. Istui pipo päässä ja paksu toppatakki päällä. Puolen litran olut oli siinä edessä maassa. Lämmintä oli siinä auringossa varmaan valehtelematta ainakin 15 astetta. Ainakin. Papparaisen nenä punoitti. Pian siihen ilmestyi toinenkin rehti suomalaismies.

Äsken otin lakua.

Loppuun Avernum-kuulumiset.
Ai jehna! Ensin vielä maininta pyöräilyharrastukseni aloituksesta. Jonkun 15-20km lenkin ajoin. Kävi tuo vähän jalkoihin ihan kun harjoittelua ei ole tullut harrastettua. Tästä se lähtee. Ahvenanmaa kutsuu..

Niin siis Avernum. Golemtehtaan arvoitus on ratkaistu. Kinkkistä lihamyllyssä oloahan se oli kautta linjan, mutta niin vain sieltä punnerrettiin voitolle taas. Save-load-save-load. Lopputappelu oli suorastaan yllättävän helppo. Tosin kyllähän siinä tuon etulinjan tappelijani menetin. Ei taisto yhtä miestä kaipaa. Harmillista kun spoilaamisesta voidaan rankaista munille potkaisulla.