kehoni on aivan veltto
henkeni on aivan veltto

luin londonin tuliliemen tuttava -kirjan. se olikin kai viinan vastainen teos. loppua kohden se kävi ilmeiseksi kun samalla muisti ajan hengen.

pokeria yritin taas aloitella. huonostipa se alkoi. en taida enää osata lainkaan pelata. kaipa se tästä taas alkaa muistumaan mieleen.

kovasti sataa.
tänään pitäisi rysällä käydä. kastunemme läpimäriksi. sadetakkeja ja viittoja tarvitaan.

pokerista vielä että pelkään etten enää pärjääkään pelissä. pelko lienee aivan turha, mutta silti.. pelottaa. joudun töihin ja normaalin ihmisen elämänkiertoon. päätyen roskalavalle, kaatopaikalle. enhän minä nyt mielelläni sinne.

tämä kokonaisvaltainen velttous pitäisi voittaa. aloitan taistelun huomenna. ostan pyöränpumpun jotta saan äitini pyörään ilmaa, ja sitten poljen 25km.

aamulla heräsin kymmenen jälkeen.
haahuilin vessaan, olohuoneeseen, keittiöön ja takaisin olohuoneeseen jugurtti käsissäni.
söin pienen jugurtin aivan turtuneena.
menin takaisin sänkyyn ja luin Londonia.
sitten kävin taas torkkumaan. melkein yhteen saakka näin unia. useita unia.
yksi uni oli perinteinen fantasiaseikkailu/taistelu. minä olin totta kai suurin soturi ja pätkin örkkejä päihin, sekä varastelin niiltä tavaroita.
ja toisessa unessa tuli poliiseja useampikin ja eräs kaverini joka oli pulassa. sanoin ettei hän edes ole pulassa ja selitin poliiseille rikolliseen lappuun liittyvän totuuden. pari niistä poliiseista(3kpl) alkoi uhittelemaan minulle mutta painoin ne pöytää vasten ja raahasin kainaloissani pihamaalle. sanoin että lakituvassa tavataan. pirun öykkärit!
näin kai muitakin unia. muistaakseni.