I've done the unthinkable! 

Poistin Battlefield Vietnamin koneelta. Nyt olen vapaa. 

Varmaan yhdistyneenä pokerin huonoon runiin minua on viime päivinä alkanut pänniä Battlefield Vietnamissa tapahtuma joukkueiden epätasapainoisuus, ja kuinka joukkueet hyvin usein kuin itsestään painottuvat. Eli hyvät pelaajat valuvat samalle puolelle, ja huonot jäävät toiselle puolelle. Itse olen toki miehinen mies ja olen (lähes)aina yrittänyt itse mennä huonomman puolelle koska koen että tuon lisävoimaa sinne. Jopa parempaankiin tiimiin tietyissä kentissä. On kuitenkin hyvin raskasta aina vaan ottaa turpaan ja hävitä pelit 100-0. Omaa tiimiä teurastetaan ja itseä toki siinä sivussa. Tee mitä tahansa niin ei voi oikeastaan tehdä mitään koska vihollinen on yksinkertaisesti ylivoimainen. 

Sen lisäksi, että kyseinen painottuminen pännii minua, olen varma että se tekee pahaa koko pelille koska yleensä nämä huonommat pelaajat ovat juurikin aloittelevia pelaajia. Jos pelaaja kuolee 15 kertaa putkeen saadakseen yhden(1) tapon niin en usko että sellainen pelaaminen jaksaa häntä kovin kauan kiinnostaa. Ketä vastaan sitten soditaan kun ei enää ole niitä olkinukkeja joihin pistin työntää ?

Onhan se toki mukavaa olla aina voittaja ja saada lahdata vihollista kuin heinää, mutta eikö nykynuoria tosiaan kiinnosta haasteet ja kunnia ? 

Vastaus on ei. Nykynuorisoa eivät kiinnosta haasteet ja kunnia. Heille kaiken pitää olla helppoa eivätkä he YMMÄRRÄ kunniaa.

En tiedä ymmärränkö itsekään sen paremmin mutta koen että minulla on mahdollisuus siihen.

 

Se siitä.

Oli jotain muutakin painavaa sanottavaa.. Se taisi jo mennä.. poissa miele.. niin että K-Paxin waretan. Ei kun ostan kaupasta laillisen DVD:n.