Tein äsken teon, riisuin vaatteet ja Päätin tietoisesti että nyt riitti tää juttu ja menin nukkumaan.

sammutin  valot , painoin pään tyynylle, vedin viileän peiton päälleni.
Kävin nukkumaan.

Niin.
Kuulin kaiken mitä talossa(asun kerrostalossa) tapahtui, vatsaa poltti, päässäni oli ajatuksia.
Se mitä kuulin talossa tapahtuvan, oli suurimmaksi osaks ikai kuviteltua.
Suoraan sanottuna minua pelotti.
En voi nukkua.
Kerran pari vuotta sitten oli Konemetsä-festarin jälkeen samanlainen olo.
Näkee valvepainajaisia. Valkotakkisit teurastajia sun muita.

Nyt ei näkynyt mitään sellaista.
Oli vain hiljaista.
Jossain alakerrassa joku käveli.
Katsoin äsken Punainen Lohikäärme -leffan.
Onko sisälläni mielipuoli?
Onko kämppikseni  mielipuoli?
Ei minua oikeasti nuo asiat pelottanut, jotenkin nyt puhun paskaa.

Pelotti vain.
Tietää ettei se mene noin, mutta ei sillä ole MITÄÄN MERKITYSTÄ!
Kun pelottaa, niin pelottaa.
En pysty nukkumaan.

*istuu jähmettyneenä*
Yritän kohta uudestaan.
Itkettää.
*jurvottaa kasvot käsissään*
*tuhisee*
Auttaiskohan runkkaaminen.
En tiedä.
Haisen pahalle. *nuuhkii*
Nyt ei kuulu mitään. Mutta kun sulkee valot, ja yrittää sulkea silmänsä niin alkaa mekkala.
Kuulen varmasti kuinka siili tuhisee pihamaalla. Se kuulostaa moottorisahan äänelle, ruosteinen moottorisaha. Minut on sidottu nahkaiseen nojatuoliin. Miehellä(tai naisella) on valkoinen jääkiekkomaski, ja hän on takanani, ja hän heiluttelee takaani päin ruosteista moottorinsahan terää naaamni edessä. Ja kaasuttelee.
Tiedän ettei vaaraa ole.
Viileä patja, viileä tyyny, viileä peitto. Ihana olla.
Mutta pelottaa.

Joskus on tunne että tahtoisi että olisi ihminen joka halaisi ja pitäisi kiinni.

Mielessäni välähtlee että se oli pelkkää haihatusta, mene nukkumaan jo tyhmä nuori mies.
Mutta .. niin.. Tiedän että se oli haihatusta, mutta se oli todellista haihatusta.
Ja SE tulee takaisin, se tunne, jos ja kun menen sänkyyn.

Se oli varmasti se Punainen lohikäärme.
Ei se sinällään ollut yhtään pelottava kun kaverin kanssa katsottiin sitä.
Se sokea tyttö oli ihana.
Mutta se miten katsoo sitä leffaa, tekee siitä helvetin pelottavan.
 Kun näkee ja ajattelee.
Miten asiat ja ihmiset ehkä ovat, millaiseksi ihmisen voi luodata.
SAATANAN PASKA RÄÄPÄLE MITÄ VITTUA SÄ KUSET HOUSUUT MIKÄ VITTU EPÄSIKIÖN SAATANAN OLE
hmm.
Sitä tarkoitan.
Pelottaa.
Se on pään sisällä. Kaikki. En edes kehdannut puhua mitä siellä oli, pään sisällä. Siihen liittyi ompelua.
Kiusaan itseäni.

Niin, en tarkoita nyt että "se" olisi vain minun pään sisällä, vaan yleensä pään sisällä. Sinun, minun, meidän, heidän, teidän. Sinuakin pelottaisi, jos makaisit alasti pimeässä sängyssäni ja olisit minä.

Tekee mieli poistaa teksti. Taidan poistaa. Puolet. Tuosta isolla huudetusta.  Poistin puolet.
jotain melko rumaa.
Voisin kirjoittaa pahoja juttuja nyt.
Tahtoisin kirjoittaa kilttejä juttuja.
Voisin nukkua hymy huulilla. Ja ehkä kehrätä.Voisinpa.

*tuhisee*
Sänky olisi tuossa.

En kirjoittaisi mitään älykästä kauhunovellia niinkuin Lovecraft, vaan sellaisen irvokkaan gore-tarinan.
Ei täällä kai saa kertoa siitä.
Miksen voi ajatella kauniita asioita nyt?
:(

Pistän soimaan sen rock.rauha ja rakkaus-biisin.
Rock, rauha ja rakkaus -orkesteri - Rauhaa ja rakkautta

Painan Lähetä. eikun Tallenna.