Olin lähdössä tuossa parisen tuntia sitten kaupoille köpöttelemään sulkien oven ja astuen pari askelta rappusia kohti pihaa kun huomasin että minulla on päällä musta pipo, viininpunainen takki, valkoiset housut ja kaiken huippuna ruskeat kengät. Mikä tyylikarikko! Mielessä häivähteli ajatuksia ja ristiriitaisia näkemyksiä. Hetken ajan olin jo laittamassa kättä taskuuni ottaakseni avaimen jolla saisin oveni taas auki ja voisin vaihtaa vaikka housut tyylillisesti sujuvampiin. Hillitsin kuitenkin irvokkaat haluni ja jatkoin matkaa aluksi hämmentyneenä ja jopa hiukan lannistuneena mutta matkan edessä voimistuen omassa jääräpäisyydessäni. 

Tarinan opetus on että mitä mahdollisuuksia maailmallamme on jos jopa miehistä vahvimmat meinaavat murtua kulttuurimme lävitsetunkevan pinnallisuuden edessä? Eikö vaatteiden pää-asiallinen tarkoitus ollutkaan suojata meitä säältä? 

Joku voi sanoa että mutta voi kulta rakas pieni - me eletään nykyaikaa!, ja johtaa siitä puolustelunsa. Mitäpä tuollaiselle houkalle vastata? Koko tunnetun maailmanhistorian(ja myös Tuntemattoman!) ajan jokainen päivä on eletty nykyaikaa.. 

I rest my case. Muistakaa mikä on tärkeää vaikka se teiltä koko ajan yritetäänkin kätkeä.