Tässä teille lupaamani säie valoa pimeyteen.

Eilen käsissäni rypistelin 20e ja 50e seteleitä.

Tänä aamuna pahoinvoivana kirkonkellot pauhaaavat ja pääni sisällä veloo, oikeammin ehkä vatsassani. Varastan kämppiksen mehuja vaikka vesi olisi kyllä parempaa ja juon. BIU BAU BOM BOM! Epätoivon vimmalla revityillä kynsillä availen taskujani,  povariani, eikä mitään seteliä löydy. Muistan kirkkaasti eilisen. Missä ne ovat. Pyydän kaverilta. Kai ne ovat iäksi menneet. Rahat.

Ajokortti on tallessa.

Kämpästä on revitty yöpöydän kamat lattialle. Kaikki. Kellokin. Miksi? Miksi? -gulgul-

oikea käsi on aivan puuduksissa. ainakin keskisormen ja etusormen kynsi on syöty. luun tynkää myöten purtu. mitä helvettiä. vielä on yli mukillinen kämppiksen mehuja. oi suhru.

harmi kun suomikämppis puuttuu. hänen viereensä tahtoisin istahtaa ja jatkaa päivää vodkapullon merkeissä. Vodkapullo lähentää. yhdistää.