Ajattelin tuossa eilen kun täydentelin kirjalistaan lukemiani kirjoja että jopas tuleekin tänä vuonna vähän kirjallisuutta luettua. En taida päästä edes viiteenkymmeneenkahteen kirjaan joka tarkoittaisi yhtä kirjaa joka viikko. En ole lukenut näin vähää varmaankaan kolmosluokan jälkeen? 

Se on kuitenkin positiivista että kyllä lukemista kirjoistani taitaa aika hyvä prosentti tietokirjallisuutta olla. Sitä on aina hiukan hitaampi lukea kuitenkin mitä letkeitä romaaneja. Yritän oppia.

Ajatus kulki polkujaan ja mietin mistä tämä voi johtua. Alkuvuonna kun talvikalastuskausi oli kiihkeimmillään oli suuri lukemisen hidastaja kyllä ihan vain puhdas väsymys. Ei mitenkään jaksanut iltaisin enää tarttua kirjaan kun silmissä vain suhisi jääkentän aava. Keväälläkin jäiden lähdettyä järvellä tuli vietettyä paljon aikaa melko raskaissa merkeissä.

Silti ei nyt pelkkä kalastus voi olla syypää kaikkeen. Tissit! Naisten ihanat herkulliset rinnat! Ne ovat vähintäänkin olleet yhtä suuria tekijä sivistykseni kasvun tyssäämisen kanssa mitä työnteko.

Olen tänä vuonna riviäkään valehtelematta kirjoittanut mailejakin varmaan lähemmäs 200 sivua. Vain jotta voisin nähdä ihania täyteläisiä rintoja. Toki muitakin tarkoitusperiä matkassa on voinut olla mutta kuvattakoon kaikkea naisten ihanuuteen liittyvää groteskin äijämäisesti vain niin että olen tahtonut päästä näkemään ja koskettelemaan heidän rintojaan. 

Lisäksi olen kirjoitellut paljon tekstiviestejä(lukemattomia), ajatellut rintoja, soitellut puheluita ja kaikken pahin lukemiseen käytettävää aikaa tuhlaava tekijä: olen matkustellut rintojen luo! 

Eilen kun sain tämän blogi-idean pohdin jopa hetkisen että onko minun ainakin osittain hylättävä tämä himo kokea rintoja ja kohdistaa taas enemmän voimavaroja kirjallisuuteen. Sillä kirjallisuus lisää tiedon määrää ja sivistystä. 

Ajatus pyöri jonkin aikaa mielessäni kunnes havaitsin sen täysin roska-ajatukseksi! 

Sillä kyllähän rintojen näkeminen ja hyväily, kaikenlainen niistä nauttiminen lisää myöskin jonkinlaista sydämen sivistystä ja varsinkin rohkeutta kohdata tämä maailma. Ei kirjallisuus kuitenkaan voi opettaa ihmiselle kaikkea joka voi tehdä elämästä täyteläisempää. 

Mieleeni tulvivat kaikki ne rinnat joita olen tämän vuoden mittaisen odysseian aikanani nähnyt enkä kadu yhtäkään pari joita olen päässyt lähelle, riisumaan, katselemaan, hyväilemään, suutelemaan. Suuria valtavia, aivan pienen pieniä terhakoita ja siltä väliltä. Jokainen on ollut omanlaisensa tapaus enkä kadu yksiäkään. 

On ihmeellistä kuinka ihmeellisiä naiset ovat. He tekevät ihmisen kyltymättömäksi. Sitä vain tahtoo tehdä enemmän ja enemmän naisia onnelliseksi, saada heidät hymyilemään. Palkkioksi saa hivellä heidän rintojensa kaaria. Ei mies voi muuta vaatia. 

Rinnoista en siis aio luopua mutta ajankäyttöäni voisin tehostaa hiukan niin jotta ehtisin lukemaan edes sen 52 teosta joka vuosi. Saa nähdä miten käy ensi vuonna jos toiminimi on pystyssä ja kalankäsittely lisääntyy. Se taas syö lukemiselta aikaa.. vaiko rinnoilta? 

Ratkaisenko asian vakiorinnoilla? 

Se jäänee nähtäväksi.