Jossittelun ideointi: Wotzobeck

Presidentti Pertti Pasanen – Kohtalon vuosi 1983:

Ylivoimaisella äänten enemistöllä Pertti Pasanen valittiin Suomen Tasavallan Presidentiksi 1982 ennenaikaisissa presidentinvaaleissa presidentti Urho Kaleva Kekkosen luovuttua virastaan, ja myöhemmin menehdyttyä, edellisenä syksynä.

Uutena tekijänä Pertti Pasasen tulevaa linjaa ei osattu ennakoida vaikka uskottiinkiin että kokemattomana hän on altis puolueensa voimamiesten Sorsan ja Koiviston ohjailulle. Yleisesti arveltiin Kekkosen aikaisen vahvasti presidenttivetoisen politiikan ajan olevan ohitse ja Suomen siirtyvän vahvemman parlamentalismin tielle.

Vuoden ajan presidentti Pasanen teki politiikkaa melko rauhallisesti ja edeltävän ennakoinnin arveltiin osuneen oikeaan.

Pertti Pasanen osoitti tällaiset mielikuvat lopulta aivan vääriksi. 3.3.1983 valtiopäivien päättäjäisissä Pertti Pasanen ilmoitti huolestuneisuutensa YYA-sopimuksen luomista uhkakuvista. Mm. professori Raimo Väyrynen oli aiemmin tuonut julki että Neuvostoliitto voisi Pariisin rauhansopimuksen myötä YYA-sopimusta hyväksikäyttäen sijoittaa ydinaseita Suomeen. Pasanen ilmoitti melko kovaan sävyyn että tällainen peli ei vetele vaan että vahva Suomi vaatii vahvoja otteita erityisesti ulkopoliittisella kentällä. Maltillisemmat politiikot olivat kauhuissaan. Myöhemmin vastalauseiden sinkoillessa Pasanen uhkasi koko eduskuntaa sen hajoittamisella.

Myöhemmässä elämänkerrassaan Kalevi Sorsa vuolaasti kertto kuinka hän katuu koskaan ottaneensa UKK:n kanssa yhteyttä Pertti Pasaseen. ”Emme me voineet lainkaan ymmärtää millaisen tekijän me tulisimme vapauttamaan Suomen poliittiselle kentällä.” Sorsa arveli saavansa Pasasesta vain suositun marionettinuken toteuttamaan hänen omaa näkemystään Suomen tulevasta politiikasta.

Neuvostoliitto lähetti epävirallisia teitä vaatimuksia anteeksipyyntöön presidentti Pasasen kuitenkaan näihin vastaamatta. Presidentti Pasanen kieltäytyi myös tekemästä valtiovierailua ”kommunistisen roistovallan” alueelle ja niinpä silloinen Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko heinäkuussa  teki virallisen vierailun Suomeen aikeenaan saada presidentti Pasanen ymmärtämään Suomen ja Neuvostoliiton yhteiset edut. Vierailu alkoi ystävällisissä merkeissä Pasasen huvilalla Sotkamossa. Kahden päivän epävirallisemman osuuden jälkeen kokoontui Suomen ulkopoliittista johtoa sekä Gromyko avustajineen Helsingissä pyöreän pöydän ääreen.

Presidentti Pasasen pysyttyä lujana vaatimuksissaan, Gromykon puistellessa päätään ja mm. ulkoministeri Paavo Väyrysen huuliaan tiukaten silloinen YYA-sopimus päätettiin jäädyttää kokonaan. Suomen sisäpoliittisella kentällä nousi valtaisa kohu kun tieto annettiin julkisuuteen. Suivaantunut Gromyko häipyi lähes välittömästi kohti Kremliä.

Asiaan otti kantaa jopa YK:n turvallisuusneuvosto joka jo Neuvostoliiton Afganistanmiehityksestä huolestuneena katsoi että maailmassa tapahtui nyt liiaksi rauhaa järkyttäviä tapahtumia.

Poliittisen johdon huolestuneisuus ei uloittunut kansaan saakka. Lehdistön yrittäessä lytätä Pasasen kovaa linjaa kansa oli hiljaa Pasasen kannalla. Uutisista oli nähty kuinka huonosti Neuvostoliiton retki Afganistanissa sujui ja tiedettiin NATO:n voimat. Nähtiin YYA-sopimuksen jäädyttämisen ja lopullisen irtisanoutumisen koko sopimuksesta mahdollistavan Suomen lopullisen siirtymisen lännen leiriin ja liittymisen NATO:n.

Kuten odotettiin Neuvostoliitto lähetti virallisen nootin 4.8.1983. Toisinkuin vuoden 1961 noottikriisissä nyt Neuvostoliitolla oli vakavat aikomukset eikä tarkoitus ollut kuten 1961 vain tukea omaa politiikkaansa Suomen sisäpolitiikkaan vaikuttamalla. Nootissaan Neuvostoliitto ilmoitti vaativansa Suomea kunnioittamaan YYA-sopimusta ja myöntymään Neuvostoliiton toimenpiteisiin joiden tarkoituksena olisi turvata molempian maiden itsenäisyyttä NATO:n laajentumishaluja vastaan. Neuvostoliitto vaati että Rovaniemi – Kuusamo –linjan pohjoispuolelle pitäisi sijoittaa Neuvostoliittolainen ydinohjusprikaati ja kaksi divisioonaa jalkaväkeä. Suomelle annettiin kuukausi aikaa vastata noottiin.

Suomen hallitus valmistautui eroamaan kriisin keskellä mutta pääministeriksi noussut Mauno Koivisto onnistui pitämään hallituksen koossa eikä antanut paniikin vallata alaa. Hämmentyneen Pasasen osoitettua huonoa johtajuutta kriisin aikana Koivisto otti ohjaukset haltuunsa ja hänen johdollaan Suomen poliittinen ydinjohto piti useita palavereita ja neuvotteluita seuraavan kuukauden aikana. Myöhemmin on kuitenkin tullut ilmi ettei Suomella ollut mitään konkreettista esitystä jolla saada Neuvostoliitto luopumaan vaatimuksestaan. Sotilasjohdon vaatiessa tiukkaa asemissa pysymistä ja noottivaatimusten kieltämistä on jälkikäteen kuitenkin nähty ettei Suomen valtiojohto kuitenkaan olisi vienyt Suomea sotaan vaan olisi myöntynyt Neuvostoliiton vaatimuksiin ja luovuttanut linjan pohjoispuolisen Suomen Neuvostoliiton sotilaalliseksi etupiiriksi.

Kuitenkin syyskuussa Neuvostoliiton ampuessa alas ilmatilaansa vahingossa harhautuneen eteläkorealaisen matkustajalentokoneen Suomi sai kaipaamansa tukijan NATO:n ja YK:n katseltua siihen asti ulkoisesti rauhallisina Neuvostoliiton ja Suomen välien kiristymistä. Yhdysvallat ilmoitti kaksi päivää lentokoneen alas ampumisen jälkeen ettei se tai NATO suvaitsisi enää minkäänlaista hivutuspolitiikkaa Neuvostoliiton taholta vaan aikoisi vastata suoraan Neuvostoliiton tuleviin provokaatioihin.

Seuraavat kaksi päivää tilanne oli hyvin kireä ja myöhemmin on epäilty että näinä päivinä Kylmän sodan puhkeaminen kuumaksi oli lähempänä kuin koskaan. 4.9.1983 Neuvostoliitto veti noottinsa takaisin ja Suomen kansa, sekä koko maailma, huokaisi helpotuksesta.

Presidentti Pasanen ei esiintynyt kriisin aikana tai sen jälkeisenä kuukautena lainkaan julkisesti vaan Mauno Koivisto rauhoitteli kansaa ja tasoitti poliittista kuohuntaa joka presidentti Pasasen aggression takia oli herännyt. Kansakaan ei enää tiennyt kuinka suhtautua presidentti Pasasen politiikkaan joka oli ollut lähellä suistaa Suomen keskelle maailmansotaa.

Marraskuussa presidentti Pasanen matkusti Yhdysvaltoihin jossa tapaa presidentti Ronald Reaganin sekä varapresidentti George Bushin. Virallisesti he puhuvat Suomen ja Yhdysvaltain hyvistä suhteista ja lupaavat tukea Suomen puolueettomuuspolitiikkaa mikäli Suomi aikoo tällä tiellä pysyä. Myöhemmin on tullut ilmi että presidentti Pasanen sai suorat vakuudet että Yhdysvallat takaa Suomen itsenäisyyden kaikissa tilanteissa ennen NATO-jäsenyyttäkin, jonka presidentti Pasanen kuitenkin ilmoitti olevan selvä ”Latest tvöö jöörs from nou 1985 wii aar NATO.”

Heti kriisin jälkeen arveltiin yleisesti Pasasen presidenttiyden olevan ohitse mutta Yhdysvaltain retkensä jälkeen hän tuntui saaneen takaisin päättäväisyytensä ja kovalla sekä kylmähermoisella toiminnallaan hän onnistui jälleen vakauttamaan asemansa Suomen valtiopäämiehenä. Presidentti Pasanen oli jo kaatamaisillaan Koiviston hallituksen ennen kuin nämä pitivät yhdessä palavereja Pasasen Sotkamon huvilalla ja hallitus sai pysyä sellaisenaan pystyssä.

Jatkoa:

Presidentti Pertti Pasasen loppukausi 1984-1988 

Pertti Pasasen ihmiskuvaa politiikan takana avaavia otteita Tommi Aition kirjasta : Spede Pasanen - Koomikon tragedia.