Tänä aamuna näin karhun kun tultiin kalasta. Katselin ensin että on tien sivussa veistetty karhu kun paikallaan jökötti. Sitten se jolkutteli tien ylitse kun ajoimme lähemmäksi. Perse vielä metsässä vilahti. Nyt on nähty sekin. Siis karhu. Noh, toki myös karhun perse. 
Ampuivat vasta maanantaina 300 kiloisen karhun tuosta kolmen kilometrin päästä. Siellä ne vaanivat viatonta lenkkeilijää. Jatkossa lenkkeilen aina pari lenkkimakkaraa taskuissa.. niistä sitten tarjoilen jos karhut piirittävät minut.

Sorsiakin on hiukan ammuskeltu. Todella hyvin tänä vuonna ollut niitä. 

Muikkua sen sijaan ei ole oikein tullut koko elokuun aikana. Tämä on ollut paska kuukausi. Ensi kuussa alkaa taas tulemaan. Otetaan muikun mätiä kymppikilo tai kaksikin. Se on arvotavaraa se.

Olen myös saanut vihreä 100e setelin. Vaalin sitä kuin rakastava äiti lastaan. Siinä mielessä ikävä raha ettei sitä raaski käyttää hyödykkeisiin ja ilonpitoon. Toisaalta sen hively ja katselu tuo paljon iloa elämään. 

Jonkinlainen pieni loppujohdanto pitäisi tehdä menneestä kesästä. En ehkä tähän enää viitsi. Paljon on tullut kalastettua. Todella paljon. Varmaan yhtä paljon kuin männäelämässä yhteensä. Ainakin tosi paljon! Pokeria toisaalta ei ole tullut pelattua paljoakaan. Maksimissaan 20h huhtikuun jälkeen. Mahdollisesti vain 10h. Noh, ei siinä mitään. Raha on roskaa.