Niksi lainattu Niksi-Pirkasta:

"Taivuta musta mehupilli korvan taakse, niin voit pulista itseksesi niin paljon kuin huvittaa. Kaikki luulevat, että puhut kännikuulokkeeseen. Ei nolota enää." 

Siitä ihmiset ottakaa vinkki haltuun ja toteuttakaa se. Nolostuminen vähenee. Itsetunto kasvaa. Seuraa hyviä asioita. Rakastutte! 

 

Lopuksi tarjoilemme pienen tarinan erään Laatikaisen viimeisistä hetkistä. 

Eräs Laatikainen

-Se on niin Laatikainen että joko te yhdytte kantaamme tai seuraukset voivat olla hyvin vakavat. Tämä on teidän viimeinen mahdollisuutenne.

-Älä älä, minnuu ei mikkään hetkauta. Pittää olla miehellä periaatteita tai ei oo elämällä arvoo. 

-Mielipiteet, kielipiteet, te vain sanotte kuinka me käskemme ja pääsette vapaaksi. Ettekö te hyvä mies ymmärrä että tämä ei ole mitään leikkiä! 

-Sota-aika tai ei, minnuu ette käännä. Ampukkee vaikka jos esimerkkii tarvihette. 

Kuulustelija huokaa, sulkee vihkonsa ja poistuu huoneesta.

Myöhemmin samaisen päivän iltana mies kävelee kahden vartijan saattamana männikkökangasta jossa auringon viimeiset säteet kultaavat puiden kylkiä. Puolukkamättäät hehkuvat punaisen eri sävyissä polun kahta puolen. Kilometrin kankaalla marssittuaan he saapuvat metsän reunaan jossa odottaa kaksi upseeria ja neljä sotamiestä.

-Teillä on vielä mahdollisuus myöntyä ja kaikki tämä voidaan unohtaa. 

-No eihä tässä kukkaan kuolla taho. Tahotko sinä? En minä.

-Minulla on tässä paperi. Tähän nimikirjaimet ja voimme palata samaa polkua takaisin. 

-Jasso. Vai semmone paperi vielä. Helppoa olis. Ossoonhan tuota nimeni kirjoittaa juu'u.. 

-Siitä sitten. Upseeri tarjoaa paperia ja kynää miehelle jonka kädet tärisevät hänen kyljillään. 

Mies kuin pohtii hetken asiaa ja hänen käsiensä tärinä lakkaa. 

-Jaa'a.. Ampukkee sitte.

Mies astelee määrätylle paikalle katse sotilaisiin päin. 

-Onko viimeisiä sanoja? 

-Mm.. Eihän tässä kukkaa kuolla tahtos, vuan ellää halluis. Elkeekä työ pojat surko. Tämmössii nää elämän polut o. Elämä oli mukavoo aikoo eikä kenellekään tarvitse uhrata kukkoa. Fin. 

Miehen varovaisesti kyyneliä vuodattaessa vetävät sotamiehet kivääriensä liikkuvat taakse, odottavat upseerin käskyä, tähtäävät ja laukaisevat yhteislaukauksen käskystä.