Maailmansynnystä, vaiko maailman tuhosta, alkaa kaikki.

Vettä rymähtelee taivaasta ja maailmankansien risteyskohdista ja saavat maanpinnan sortumaan ja tulvimaan maanalaisiin luoliin. Suurin osa vedestä on synnylle toimimatonta  makeaa vettä joihinkin luoliin purskahtelee suolaista vettä. Suolaista vettä jonka suolasta syntyvät Ensimmäiset. Syntyy rauhallista kansaa joka viljelee vesikasvejaan ja elelee hitaasti. Toisaalta syntyy energisempää tutkijakansaa joka kasvattaa altaissaan kaloja ja tahtoo tietää lisää. On myös kolmas kansa joka syö luonnollisesti kasvavia heiniä ja kalojakin saalistaa. 

Rauhalliset ja energiset neuvottelevat koska on vaarana että heidän välilleen syttyisi sota. Neuvottelut pidetään mielettömän suuren luonnonkaivon äärellä, kaivon jonne virtaa ja kohisee koko ajan mielettömiä määriä vettä maailman hiljalleen kuivuessa taas. Rauhaan päädytään koska tiedetään että sota voisi olla tuhoisa kahden niinkin pienen kansan välillä. Ja ollaan samaa mieltä että on heillä vielä tutkimatta valtaisat määrät tunnelikompleksia. Muistutetaan myös aikojen alusta saakka(muutama kymmenen vuotta) sitten nähdyn häivähdyksiä jostain joka on luolien varjoissa eikä näyttädy.

Jossain näillä vaihein minä heräsin. Eikä edes ollut kusihätä.  Aattelin että jasso, vai tämmöistä tällä kertaa..