Kun alat nähdä maailmassa kauneutta astuu myös rumuus osaksi maailmaasi. Ryhdyt tulkitsemaan maailmaa omien ennakko-olotustesi mukaan etkä enää kykene vastaanottamaan maailmaa sellaisenaan annettuna ja ilmenevänä. Lapsen silmäsi sokeutuvat, kaihi syö näkökykysi etkä voi enää tavoittaa todellista kauneutta kuin silmänräpäyksittäin. 

Silmänräpäyksellä ei ollut alun pitäen tarkoitus tarkoittaa aikaa jonka silmät ovat suljettuina mutta toki asian voi nähdä niinkin, toki.

Toivokaamme että aito näkökyky on kuitenkin mahdollista tavoittaa jälleen hairahdusten vuosien jälkeen. Kenties joskus kun ei enää tavoittele asioita vaan tyytyy rauhassa odottelemaan väistämätöntä?