Luen vaihteeksi yleisesitystä fysiikasta. Siinä on wanhoista jutuista kvarkkeihin ja kvantteihin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Iski taas hirmuinen tiedonjano. Tekisi mieli lukea ainakin lukion fysiikan kirjat läpi. Ei niitä juttuja enää muista paljoakaan. En minä aikoisi mitään laskea tai painaa mieleeni laskukaavoja vaan tarkoitus olisi ymmärtää erilaisia asioita. Mitä se kiihtyvyys taas olikaan eli miksi se keihäs ei lennäkään kuuhun vaan kaaressa tippuu takaisin maan pinnalle. ihan perusNewtonlaista juttua.. sen jälkeen voisi sitten lukea joten hiukan kehittyneempää.

Tämä sama tulee ilmi lähes aina kun lukee jonkin alan kirjaa. Sitten pitäisi lukea toinen! 


Äsken saunassa ihan hikisenä ja alastomana tuli mieleen että ihan hyvä että vielä kolmekymppisenäkin tiedonjano on kyltymätön. Ja se tuli mieleen myös että olinkohan joskus sitä mieltä että tieto lisää tuskaa. Se oli aika pöljää ajattelua. Tieto lisää ymmärrystä! Se ymmärrys lisää tuskaa vain jos ei osaa käsitellä tietämäänsä, tai pidemmälle tiedetyissä tapauksissa ymmärtämäänsä.

(Paljon tietoa jostain luo ymmärrystä aiheesta. Osaa katsella aihetta monelta eri taholta monissa eri valoissa.) 

Tuskaa tuottaa tällä hetkellä lievästi vain se seikka että TIETÄÄ ettei loppuelämänsä aikana millään voi ymmärtää kaikkea. Vain pienen kapean kaistaleen maailman mahdollisuuksista. Sen kanssa on vain elettävä.. ja SE pitää ymmärtää. Buddha varmaan puhui ihan samasta asiasta. Luulisin.. En kyllä ole varma! Pitäisi perehtyä asiaan..