Luulin että elämä oli jälleen hyljännyt minut ja omaa rataansa kulkenut äärettömyyksiin joita en voinut nähdä tai käsittää.
Nyt olen taas palannut nykyhetkeen. Huomaan että taas kävi kuten niin monesti ennenkin - mitään ei ole tapahtunut. Ei yhtään mitään. Kaikki turhan takia. Noin yleismaailmallisessa mittakaavassa siis. Ehkä jokin on silti muuttunut, ehkä ei. Mistäpä sen voisi tietää varmuudella.
Hyh, no kohta sentään on makaronia. Tein sankariteon ja ostin ketsuppia. Pitkästä aikaa pääsen käsiksi tuohon jumalten ruokaan.