Luin äsken entisen kirjoitukseni jossa uhosin nostavani Krapula Journalin taas pystyyn ja entistäkin kirkkaampaan loistoon. Eihän sitä sitten tullut tehtyä. Kaikesta syytän kalastusta. En ehdi juopottelemaan missään välissä. Tänään ja kenties huomennakin yritän hiukan törpötellä. Vähän olusia ja vähän perinteistä suomiviinaani. On valitettavasti, ja samalla henkilökohtaiseksi onneksi, olemassa eräs kolmaskin seikka jonka vuoksi Krapula Journalin aitous ei pääse manifestoitumaan häpeä- jne- seikkojen lisäksi. 

Se on sääli! Mutta ei me pojat surra ei! 

Voisiko kysyä kirjallisuuden ammattilaisilta vaihtoehtoisia tapoja ilmaista tuota minulle niin ominaista Muttailua? En vain mahda sille mitään. Se on niin syvälle juurtunut osa persoonallisuuttani. Se mutta. Aina on kaikesta huolimatta olemassa jokin toinenkin näkökulma. Question Everything sanoi vanha t-paitanikin. Pian täytyy se paita laittaa roskakoriin. Ideat sentään elävät ikuisesti. Tai ainakin niin kauan kuin mieli elää, ja muistaa.

 

Illan toimintasuunnitelma:

Päivän aikana ostan 2-6 olutta Lidlistä, ehkä 1 oluen alkosta sekä 3,5dl Suomiviinan alkosta. Myös pari pulloa vichyä ostettava sekä litran mehu viinan seuraksi.

Kun olut on sopivan viileää ja pimeys laskeutuu maan päälle juon ensimmäisen oluen. Ja se on maistuva herkulliselle! 

Säikähdän enkä uskalla ottaa toista olutta ennen kuin ensimmäinen on juotu. Kuitenkin juon kaikki olueni hyvin nopeaan tahtiin tulevaa pelkäämättä.

N. 22.30 - 23.00(kenties myöhemminkin jos youtube+irc ovat hauskoja) lattialla kierii tyhjä 3,5dl puteli ja minä vedän housuja jalkaani rehvakkaasti uhoten. 

Puolisen tuntia edellisestä astun hämilläni Kaksi Tuoppia ravintolaan. Marssin baaritiskille ja toivon tilaavani tavallisen hanaoluen. Jos sen sijaan tunnen uhmani vaienneen niin saatan epäonnekseni tilata myös 8% Karhun. Se olisi turmion tie. 

Baarin ihmispopulaatiosta ja sen sijoittumisesta riippuen jatko on oleva jos jonkinlainen. Jos on masentavan tyhjää niin menen ikkunan ääreen lukemaan päivän Iltapäivälehtiä. Jos on liian täyttä niin jään siemailemaan tiskille, kenties baarijakkaralle istuen. Jos kaikki taivasten enkelit ovat puolellani niin siellä voi olla naisiakin. Se jää herran haltuun mikä on tunnelmani heidän suhteensa. Todennäköisesti kauhun kangistama. Ja hämmennyksensekaisen innostuksen..

Todennäköisintä on että baari on melko hiljainen ja juotuani sen ensimmäisen tai toisen, palautan lehden pöydälle jolta otin ja jatkan matkaani vaihtoehtoisesti kohti Rammaria tai Next Stepiä. Tästä eteenpäin on aivan turha tehdä ennustuksia. Sillä pikkulinnut pyörivät tähtien kanssa sekavaa, mutta silti merkityksillä ladattua, ympyräänsä pääni päällä tehden minusta ns. Merkatun Miehen.