Vietnamin viidakoissa taistelin rinta rinnan taistelu-lehmän kanssa äskettäin. Siitä blogauksen nimi.

Perjantaina sekä lauantaina(eilen) olen juonut viinaksia taas. Perjantaina takkini jäi narikkaan ja lauantaina takkini jäi narikkaan. Toisessa koukussa takki, toisessa aivoni. Perjantaiyön 01-03 lähtien seisoin sitten t-paita päällä kaverin oven ulkopuolella ja odottelin häntä. Hän oli naisen kanssa hotellissa. Sehän on kivaa. Puhelimeni pin-koodin olin vielä sössinyt joten en voinut soitellakaan muualle kuin hätänumeroon jonne kerran-pari soitin. Pahoittelin kovasti kun vahingossa/kännissä soitin. Kylmä olisi ehkä jollekin miehelle tai naiselle tullut. Tuli se minullekin. Minä punnertelin ja harrastin omaa versiotani tai chistä. Lämmittihän se jonkin verran. Kylmä silti oli. 
Pari kertaa päätin lähteä kävelemään jonnekin ja kävelinkin 50-100 metriä mutta tuli helvetin paljon kovempi kylmä ja kalpin äkkiä takaisin bunkkeriini. Niin siis kaveri asuu luhtitalossa jossa "kellari"syvennys jossa kai varastot ovien takana. Siellä oli hiukan lämpimämpää mitä ihan "ulkona". Ehkä nollan pinnassa oli. 
Aamuseitsemän maissa kun aurinko alkoi lämmittämään(silti oli kylmä) voimistuin ja läksin kävelemään kohti keskustaa. Menin kaverin tyttöystävän luo. Onneksi hänen kerrostalonsa alaovi oli jo auki ja muutaman minuutin oven hakkaamisen ja ovikellon pimputuksen jälkeen pääsin sisään. Olin yllättynyt kun kaveri ei ollut sielläkään. Soitti sitten että on hotellissa.. Pelimiehiä.
Käsivarteni jäätyivät ihan kalikoiksi. Tai olivat jäätyneet illan mittaan. Huomasin vasta kun sisään pääsi. Puoli päivää oli aika vilu. Tautia ei kyllä tullut tai mitään. Olen voimakas mies. Tänään voimakkaampi mitä ennen yöllistä t-paitaseisomistani. Elämykset kasvattavat. 1000e jos maksatte niin voin järjestää teille saman tyylisen elämysmatkan. 

Sitten hain takin takaisin narikasta ja olin onnellinen.

Sunnuntaina heräsin kaverin luota ja huomasin että takki on taas narikassa! Eri narikkalippu, ei baari - sama takki. Että semmoista .. En muista mitä aamulla ajattelin . Ehkä epäuskoa. Sillä tokihan virnuilin ja naureskelin koko lauantaipäivän että sehän tästä puuttuisi jos tänäänkin(lauantaina) unohtaisin takin narikkaan.. Huh huh. Saatanallista menoa. 


Tänään(vai olikohan se jo eilen..) päätin taas raitistuvani. Ei tuosta juomisesta tule yhtään mitään. En muista YHTÄÄN sanaa minkä olen sanonut yöllä baarissa. Olen varmaan ihan hirveä sekopää. Istun maanisena hiljaa ja olen vittuuntunut. Ihmiset on paskoja, minä olen paskin, ja takkikin jää varmasti narikkaan. Jotain tuollaista varmaan ajattelen. Eilisestäkin muistan kuinka kolmessa eri baarissa ravattiin ja kaikenlaista.. mutta en muista puhuneeni mitään. En muista puhuneeni baarissa moneen vuoteen! Mitä helvettiä? MITÄ HELVETTIÄ? Niin muistelkaa te vain baari-iltojanne ja ihmisiä joita kohtasitte. Minä en muistele kun en muista. Silti sitä siellä tulee käytyä. The End. Nyt vittu riitti. En juo enää ikinä. 

Tahtoisin vielä korjata äskeisiä sanojani sen verran että kyllähän minä vielä aion juoda mutta baariin en perkele mene!  

Semmoinen huomautus vielä että jos baariin menenkin niin saatana takkiani en anna narikkaan!