En suuremmin nukkunut yöseutuna. Hortoilin pitkin foorumeita ja chattia kauan. Sitten kävin nukkumaan. Todellisuudessa luin Päätaloa vajaan pari tuntia. Nyt se on loppunut. Nukuin minä jonkin verran. Useammankin tunnin. Kolme-neljä.

Isäkin soitti kun puhelimen avasi ja sanoi että ajeleekin jo takaisin kotia kohti. Lääkäri sairastunut. Sairaalan vaatteissa oli jo sairaalalla istunut ja odottanut operaatiota kun joku tullut sanomaan että lääkäri onkin sairas.  Melkein onnistuin havaitsemaan jonkinlaista turhautumista hänen äänessään asian vuoksi. Voin jotenkin ymmärtää jos on alkanut ns. vituttamaan. 100km suuntaansa ajelua kuitenkin, ja muutenkin. Parin viikon päästä uusi yritys.

Itse en nyt oikein tiedä jäädäkö tänne vai lähteä kotiin. Käyn siellä paljon. Melkein tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän vietän aikaani vanhempien hoteissa. Mitä peliä tämä tällainen on? Tulenko minä taas lapseksi? On niin paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä. Meinasin tehdä pientä analyysia mutta en minä jaksakaan perhesuhteista puhella. Mukava kuitenkin että on paikka jossa voi pyydystellä kaloja, keräillä sieniä tai vain lukea sängyn pohjalla. Toki kaupungissa on lähestulkoon samat mahdollisuudet mutta ei se vain ole sinnepäinkään.

Luin eilen blogiani. Jossain oli hyviäkin välähdyksiä. Harmillisesti kaikki on tapahtunut krapulassa tai aamuyön pitkinä tunteina kun olen ollut kovin väsynyt. No en minä jaksa nyt analysoida sitäkään. Siis näin tekstimuodossa. Toki pää raksuttaa.

 

Päivän ostoslistalla on litra maitoa sekä vessapaperi.

Pitäisi tehdä päätös lähdöstä. Lähtisin huomenna varmuudella ellei lauantaina olisi kaverin tupareita. Mielelläni en olisi menemättä sinne. Tunnen että minun täytyy mennä sinne. Kaverit muuttuvat tuttaviksi jos et käy heidän tupareissaan. 

 

Se muutto. Jota siis pohdiskelin eilen junassa istuessani. Välin Turku - Joensuu istuskelin. Omalla tavallaan tekisi mieli muuttaa. Toisaalta taas ehkä ei tekisi mieli muuttaa. Tahtoisin taloudellisen varmuuden. Jossain määrin lienen vanhakantainen. Enkä ihan mitenkään vähissä määrin. Se vain ilmenee toisinaan hiukan eri tavalla. En tahtoisi elää täytenä loisena. Taloudellinen vapaus kuitenkin on taloudellista vapautta. Ei se yleensä lahjana tule joten töitä olisi tehtävä. Kai minä vielä yhden vuoden voin kokeilla. Hyvällä tuurilla sitten näyttää huomattavan paljon paremmalle. Toisaalta mikään ei välttämättä muutu.

Mukava pohtia varsinkin tuota äskeistä tekstiä. Se on vain eräänlaista utua ajatusteni yllä. En tiedä miten lukija suhteutuu siihen. Itse toki tiedän ajatusprosessit tekstin alla niin voin ymmärtääkin mistä on puhe. Jack Kerouac jossain kirjassa mainitsi että he(en muista kenen kanssa) tekivät sitä että istuivat(en tiedä istuivatko doupattuina) iltaa ja yötä ja yrittivät puhua toisilleen kaiken mitä ajattelivat, kaiken mitä tuli mieleen. Minusta ainakin Nyt tuntuu sille että ei se liene mahdollista. Kuitenkin jokaisesta sanasta(vai onko ajatuksissa sanoja? vai miten ajatukset ilmenevät?) haarautuu pohjaton assosiaatioiden suo. Väitän siis että ei ole mahdollista sanoa kaikkea. Ellei sitten vaikenemista lasketa sanomiseksi. Ei silloin sinällään kyllä sanota mitään, mutta tietyllä tapaa ajatellen se on kuitenkin täysintä ilmaisua. Ja voiko ajatuksia, sanoja ja ilmaisua pitää kolmena eri asiana? Asiat ovat hetteikkö. Ja jotkut sanovat tuntevansa totuuden. He eivät mahda miettiä paljoakaan.

 

Päiväni suunnitelma on ainakin katsoa Hangover leffa. Jotenkin tuhlata tämä kaikki käsiini tulvahtanut aika. Jos todennäköiset vaihtoehdot olisivat toteutuneet niin olisin nyt keskustan tuntumassa odottamassa sairaalapotilasta jonka ajaisin kotiin. Arpapeliksi meni, ja nyt istun tässä. Miten taivaanmerkit voisivat tietää että tässä käy näin? Omat aivoprosessini eivät kulje niin kauas pimeään. Ei se pelkoa liene, lähinnä vaan sitä ettei aivoprosessieni voima riitä "kräkkäämään" niin syvää pimeää. Ehkä minä tarvitsen vankemman perustuksen. Pitäisi siis lukea salatieteitä ja kosmologiaa, maailman tilaa käsitteleviä teoksia. Sellaisia vaihtoehtoisia jotka näkevät asiat hiukan eri lailla. Siinä sitä saisi pohjaa sitten. Toisaalta tuntuu sille että voihan siinä on mahdollisuus että se vähänkin pohja tipahtaa alta ja heivautuu kuin tyhjyyteen sinne ajattelulleni pimeään tilaan. Olisi voinut korvata heivautua sanan imeytymisellä. Niin kuin James Bondissa(en muista missä niistä) joku imeytyy lentokoneen ikkunasta muistaakseni

 

Joitain asioita pitää päättää kesken tai ainakin jättää pisteet pois. Jätetään mahdollisuus takaisin paluulle. PoNR - Point of no-return. Miten se kirjoitetaan? Point of no return. En ole varma. Asia kai muuttunee. En vaan tiedä mitä asiaa tarkoitin.

 

Minun pitäisi tehdä jonkinlainen suunnitelma. Vain suunnitelma saisi minut käymään ne yliopiston pakolliset kielikurssit. Suunnitelma ja

Tämä jää nyt ihan auki. Jos tekisin suunnitelman niin olisin velvoitettu. En uskalla!

 

Kenties sanan turun reissusta.

Junasta astuin pihalle 13.00 melko tarkasti. Ylhäällä kaiteen takaa Lossie pälyili ja heilautin kättä hänelle. Myöhemmin kun kävelin ylös ja kysyin niin hän sanoi ettei nähnyt minua. Hän oli siellä yksin ylhäällä ja minä n. 100 ihmisen kanssa alhaalla. Ymmärtäähän sen siis.

Sitten näin Halistenkosken ja joimme tasavaltaa banaaniliköörin kera.

Musta reikä mielessä.

Olimme jossain baarissa. Eri baarista jotkin tortillan tapaiset eväät ostettiin. Jossain juotiin olutta isoa. Sitten minä menen baariin mutta lossukka ei. Sitten me käveltiin ikuisuus turun katua dallattiin kunnes lopulta lossie tunnisti paikan ja päädyimme aamuyön tunteina nukkumaan.

Juotiin joen varrella siideriä. Nyt on siis lauantai jo. Minä siis join kaksi siideriä ja hän joi kaksi olutta. Alkoi elämä taas parantumaan. Aamun ratoksi oli muutamia viinanaukkujakin otettu. Lossie ehkä oli 2-3 viskipaukkua edelläni.

Karibian pihalta taksi nouti meidät ja laskeuduimme varissuon ghettoon jossa aloimme välittömästi juomaan tasavaltoja. myöhemmin joimme myös boolia sekä salmaria. Tarjoilu on kerrassaan mainio. Sunnuntaina harmittelin junassa kun en älynnyt kaataa laukkuani täyteen niitä makoisia pasteijoita sun ties mitä. Läksin siinä joskus yhdeksän jälkeen etsimään linkkapysäkkiä sunnuntaiaamuna ja löysin sen ja päädyin keskustaan mutta en nähnyt kupittaan asemaa ja menin toiselle asemalla ja huh oh, verta valui nenästä ja sukalla kuivasin ja pysäytin vuodon. Miesten vaivoja.

Unohdin mitä tapahtui lauantai-iltana. Mentiin baariin, sitten toiseen. Siellä oli jalkapallopeli. Siellä oli myös hieno tanssilattia. Minulle tuli kerrassaan hiki kun olin hyvissä terävissä sooseissa ja silloin tykkään heilua hyvän musiikin tahtiin. Toki myös huono kelpaa. Tärkeintä on heiluminen. Sitten tapahtui perinteiset ja ihmiset alkoivat lopetella iltaa. Tilattiin grilliltä mitä saatiin ja sitten taksissa jo istuttiin ja mentiin yöpaikkaan. Kaasiksen kanssa naukimme vielä boolia, vai naukinko yksin, mutta sitten piti mennä nukkumaan kun täti käski.

 

Olisikohan jo tullut uusia postauksia foorumeille? Menen lukemaan

Tekisi mieli lukea Päätaloa mutta kirja loppui. En ole varma onko lähikirjastossa seuraavaa osaa. Elma nussi saksalaisupseerin kanssa, haavoittui miinasta ja Kauko sai tippurin. Hetken aikaa jo epäilin että rakkaustarina oli pelkkä haave. Kirjan loppu kuitenkin antoi olettaa muuta. Ensi kirjassa he menevät naimisiin. Voin lyödä tästä asiasta vaikka miten ison veikan. Sanotaanko vaikka 14 000 triljoonaa biljoonaa. Kädet ovat ihan kuivat. Kuivuus johtuu epäterveistä elämäntavoista. Onneksi se on jo mennyttä elämää. Niin ne foorumit.. hyvä on.