Näin pitkästä aikaa unta joka oli hyvä. Aikoihin en ole muistanut unista mitään erikoisempaa. Joskus muistan kun uni meni sisäkkäin ja heräilin aina uudestaan uuteen uneen unestani. Toinen oli kun minut suorastaan imaistiin unesta, kuin jonkin madonreiän lävitse, valvemaailmaan.

Viime yön uni oli ainakin melko lähellä painajaista. Itse unen painajaismaisia aspekteja en oikein muista. Jonkinlaista kaiken häilyvyyttä se oli ja sitä kuinka mitään ei voi tietää varmaksi. Lisäksi perus liskojenyö meininkiä että jokaisessa varjossa ja paikassa jota ei tiedä ja koe välittömästi piilee jotain pahaa. Se on vähän huono luulo jos kaikki häilyy ja on epävarmaa. Kuitenkin uni alkoi käydä niin ahdistavaksi että tahdoin siitä pois. En tiedä miten vakavasti otettavaa unessa koettu "tietäminen" tai "tieto" on mutta tiesin unessa että olen nukkumassa kotonani, äidin ja isän talossa. Aloin hakata unessa(muistaaksei pirtti-) pöytää ja heilua hurjasti ja hokea äitiä , ja että "herätä äiti!". Näin ajattelin että saan valvekehoni heilumaan ja hokemaan noita sanoja herättäen äidin, joka sitten tulee herättämään minut. Sitten minä heräsin. En kuitenkaan äitini herättämänä vaan ihan itse. 

Unessani minulla on hyvä teoria jonka avulla minä voin herätä unesta jonka koin ahdistavaksi, ja näin pelastaa itseni. Tällä kertaa teoria toimi. Mietin vaan että miten käy sitten kun teoria pettää? Ettei herää, tai vielä pahempaa; luulee heräävänsä mutta onkin yhä samanmoisessa ahdistavassa maailmassa.

Esimerkki ahdistavuudesta: Pistät pimeässä valon päälle painajaisunesi jälkeen mutta ovi, ja/tai verhot, ovat raollaan. Nyt näet että lähihuoneesi ja yleensäkin se mitä näet, on ns. turvallista aluetta. Kuitenkaan turvallinen alue ei tuo loppujen lopuksi mitään turvaa koska mielesi keskittyy suikaaleeseen pimeyttä joka näkyy oven tai verhon raosta. Kukaan, ei kukaan, voi turvata sitä aluetta ja kaikkea sitä mitä siellä voi olla, mitä sieltä voi TULLA! 

Normaalissa valveellisessa hengen tilassa tietää että ei siellä pimeässä kaistaleessa ole mitään. Entä jos sitten käy niin että vain luuleekin heräävänsä. Silloin pimeässä on AIVAN KAIKKI mitä vain osaa kuvitella. Mikä tahansa niistä ajattelemista asioista voi lisäksi tulla sieltä valon ja välittömän kokemisen piiriin. Ääh, nyt riitti, menen syömään.

Itse en eilenkään herännyt hikisenä tai huutaen. Harmi. En muista koskaan nähneeni todellista painajaista. Painajaista joka ei lopu kun sen lopettaa. En sitten tiedä tahdonko todella sellaista nähdäkään. Koko jutun pointti ja kysymys oli varmaan se että voiko sellainen tehdä jotain todellista vahinkoa. 

Lisäksi vielä se että kun puhun unien tai painajaisten näkemisestä niin tietenkin tarkoitan niiden kokemista. Ainakaan painajaisia ei nähdä kuin elokuvia. Nyt kaalisopalle.