Jos tunnet kauhua tämän pläjäyksen edessä niin siirry suoraan loppupuolelle.

Torstaina sattui polvien niveliin kun en malttanut pitää riittävän pitkiä taukoja, ja koska 80km päivämatkaksi suunnittelmani SLN-Mikkeli matka äityi yli 90km matkaksi. Huuhanahoa tai jotain etsin(siellä siis piti olla leiripaikkani), mutta en koskaan sellaista paikkaa nähnyt. Joten teltta metsään ja yötä odotin.

Aamulla tunti-pari kuluu ja vettä sataa, aina vaan. Onneksi on edellispäivänä Juvalta pieni pullo Suomiviinasta repussa. Kittailen sitä lämpimikseni pari desiä. Jo on rohkeutta. Paskat sateesta. Tohinalla pakkaan teltat ja pelit. Vehkeistä vain hattu unohtuu leiripaikaille(näin oletan käyneen).

Visulahti onkin yllättävän lähellä. Olen siellä ennen kuin ehdin perkelettä kirota. Huoltoasemalta haen 6-packin Lapin Kultaa ja ehkä siiderin viinaa laimentamaan.

Teltta pystyyn ja olen valmis. Juon olutta hämilläni ja päätän siirtyä tositoimiin. Pystytän ainakin kahta telttaa, ja hengessä avustan parin muun pystyttämistä. Henki on nouseva.

Merle ja muuta possea on saapunut. Ihana merle! hän tuo minulle lisää Suomiviinaa. Etsiydyn heidän seuraansa. Tankkaan vauhdilla ja ensimmäinen muistin nollaus on totta.

Herään teltastani takki palaneena.

Lossie ja varps ovat saapuneet keskuuteemme. Löydän heidät grillikojulta. Hei?! eikös tämä tapahtunut vasta lauantaina? En todellakaan tiedä.
Vaihtoehtoisen teorian mukaan Lossie ja varps ovat saapuneet keskuuteemme, ja minä lähden etsimään heitä, sekä muuta possea festarialueelle.
Kolmas teoria on että telttani viereisellä teltalla istuu jotain possea!?
No helvetti, mistäs näistä teorioista selvän ottaa. Nähtävästi minulla oli vielä humalatila.

Kuitenkin asiat etenevät siihen että Merle, Lossie ja varps ovat jollain keikalla. Ehkä Alanko. Ja minä etsin heitä. Yhtäkkiä humalainen nainen hyökkää varjoista kimppuuni ja kuvaannollisesti heittää mutapaakun suuhuni. Ai, se on narvi, ja me on kuulemma jo nähty. Sitten näemme Pesuakin. Ja faktisesti saan mutaa, en ehkä suuhuni, mutta päälleni.
Pian on koko jengi koolla ja minä suuressa pöyhkeydessäni lupaan tarjota kaljat kaikille kaljateltassa. Hävytön mies Lossie väittää ettei hänellä ole papareita mukana, ja minun köyhtymiseni estyy.

Sitten etenemme. Tässä en usko muistin menneen koska en juonut mitään vähään aikaan. En vain satu muistamaan.

Herään yöllä teltastani. Oletan ainakin näin tapahtuneen. Ainakin humalainen Lossie on seurassani. Tytöt taitavat painua uneen jo ennen aamuviittä. Lossie saa päähänsä seikkailuidean. Ronttosaurukseni kainalossaan hän ottaa tähdistä suuntimia ja suuntaa kohti tulevaisuuttaan. Katselen juonikkaana hänen liikkeitään ja paikallistan 10min päästä hänet istumassa tuolilla jonkinlaisessa katoksessa. Muita ihmisiä ei ole lähimaillakaan. Oletan ettei Lossien tajuntakaan ole lähimaillakaan. Vaadin teostani takaisin ja painun nukkumaan. Lossie tulee vielä teltoille mutta ei maanittelustani huolimatta suostu nukkumaan. Hänellä oli juonikas katse. Juonikas - samea, epämääräinen, humalainen.

Taas herään.(Jumalauta miten festari voi olla yhtä heräämistä?)

Nyt menen Lossi.. Muistin.. menin aiemmin Lossien seuraksi keittokatokseen ja söimme tortillaa.
Nyt menen Lossien seuraksi keittokatoksen reunaosille. Niko ja naisposse istuu sisätiloissa. Humalainen Jesse James luikauttelee kauneita ballaadeja tuntemattoman ystävänsä säestäessä huuliharpullaan. Lossie nolostelee omaansa, mutta myöhemmin tulkitsee huuliharputtakin hiukan Liehuvaa Liekinvartta. Harmiksemme emme muista sanoja. Se oli onnellista aikaa kun istuimme takapihalla. Oli lintuja, rentun ruusuja ja salaperäisesti Lossielle ilmestynyt salmaripullo. (Muistikuvistani 95% sisältää Lossien sattumuksia).

Istuskelemme teltoillamme.
Minulle on jossain välissä ilmestynyt taas 6-pack olutta sekä kenties siiderikin. Teemme Lossien kanssa suurta bisnestä ja ostan hänelta puolet hänen rommistaan(Allekirjoittanut joi Ainakin oman osuutensa).
Kaupassa edelläni seisoo todella pahan hajuinen mies.

Päätämme lähteä neuvokkaana poppoona festarialueelle.  Neuvokas Lossie unohtaa piilottelevansa salmaria paidassaan ja hänet häädetään porteilta ulkomaailmaa kohti. Hylkäämme hänet, olettaen että tapaamme 10min sisällä jälleen(ei tapahtunut, seuraava tapaaminen kadonnut kokonaan mielestäni).
Laura, merle ja varps katsovat Jukka-Poikaa. Se mies menee kaljalle. Minä näen puolitutun ja keskutelen hengekkäästi. Sitten seuraan hetken Jukka-Poikaa kuplia puhaltelevaisten naisten takana.

Kumma puristus valtaa rakkoni ja päätän siirtyä hetkiseksi pisuaareille. Sieltä päätän siirtyä ruokakojuille ja utelen fiksun näköiseltä hepulta mistä ostaa ruokaa. Hän neuvoo ja ostan. Otan siirtymä-askeleita Jukka-Pojan suuntaan mutta ihmiset ovat kadonneet.

Hämmentyneenä vedän taskustani hätäkorttini. Entinen filosofian opiskelijatuttu. Hän hakeekin minut portilta. Syömme herkullisen terveellistä kebapiani. Varsinkin raaka sipuli piristää aina. Suuntima on kohti telttaamme josta odotan löytäväni rommia maistelevan Lossien. Kuinka väärässä olinkaan.

Tankkaan kuitenkin puolet rommista siideripulloon ja täyden siideripullon otan lantringiksi.
Jatkamme kaverin teltalle. Häneltä saan oluenkin.
Jatkamme kaverin autolle. Matkalla tuntematon mies tulee kuselta metsästä ja ostan häneltä olutta 2kpl.
Joku kaverin kaveri ottaa huikat rommia siideripullosta kun tarjoan. Hän antaa vaihtovuoroisesti jotain lonkeroa tms. Ei sinällään erikoinen sattumus. Omalla tavallaan vain hauskoja ilmeitä ja eleitä hänellä kun oivaltaa hetkinen hörpyn aloitettuaan ettei pullossani olekaan siideriä vaan rommia.
Kaverin autolla kaverin kaveri antaa minun rommisiideripullon täyteen kokista. Nyt on rommikolaa sekä siideriä, sekä pari olutta.
Jatkamme eteenpäin takaisin kohti festivaalialuetta. Jään jälkeen kiireisistä ihmisistä ja päätän rommin voimistamana solmia festarituttavuuksia.

Ensin yritän ostaa kaljaa useammaltakin ihmiseltä. Ahneita mulkkuja koko festari täynnä. Täydet lavat kaljaa, mutta jokaisella on tarkoitus juoda sen illan aikana ne(kello kai jotain 17-18?).

Lopulta löydän parhaani uuden ystäväni Tommin jonka kanssa puhumme järkeä ja lähdemme ostamaan kaljaa. Nyt en ehkä ostanut siideriä. Tunsin itseni rahattomaksi koska jouduin rikkomaan 50e setelini.

Pian tämän jälkeen järkeni valo hiipui toisen kerran.

Herään teltastani Lossien vierestä ja käsken sitä hullua akkaa(ei Lossie) olemaan hiljempaa kun ihmiset yrittävät nukkua.

Sitten onkin jo kai aamu. Ei, en muista huomanneeni että Lossie tärisi viluissaan.

Aamusta eteenpäin kaikki tietävät kaiken.

Paitsi ihmiset eivät ymmärrä miten hieno tapahtuma se oli kun puhelimeni löytyi siitä savonlinnalaisten teltan vierestä sadetakkiin kätkeytyneenä. Hiukan kosteutta oli näytössä, mutta muuten toimi kuin parhaina päivinään. Aah. Se sai vanhankin sydämeni riemuitsemaan.

En jaksa nyt kertoi eilisiltaisista ja tämänpäiväisistä koettelemuksistani. Ei, krapulapyöräily ilman suihkua, ja seuraavana aamuna vielä lisää pyöräily ilman suihkua(vesisateita ei lasketa suihkuiksi) ei ole kovin mieltäylentävä kokemus(varsinkaan jos rengas puhkeaa).

Kuitenkin onni onnettomuudessa ja isäni oli lähettyvillä töissä. Maanantaina(tänään) ajoin vain vajaa 70km ja istuin kioskilla tunnin-puolitoista. Sitten pakettiauto toi kotiin. Ystävällinen kioskin täti vielä tarjosi santsikuppeja kaffia.


NEXT CHAPTER


Johtopäätöksiä:
Nuoruudessa suuntaa-antava festariannokseni on sisältänyt:
Mustia aukkoja 50%
Unta 25%
Älykästä sosiaalista toimintaa 20%(Sisältää älyttömät puheet)
Typeryyksiä, kuten bändien katsomisia, tai kaljanhakureissuja 5%

Jurassicrock:
Mustia aukkoja 20%
Unta 50%
Loput 30%

Huomattavaa on mustien aukkojen lähes täydellinen katoaminen yötaivaalta. Viinattomuuteni oli tavallaan rajoittava tekijä. Aina on hankalaa saada alkoholia jos sitä ei ole reppu täynnä. Omalla tavallaan hankalaa.
Toisaalta nyt mustat aukot ajoittuvat täydellisesti enkä muista YHTÄÄN morkkista herättävää tekoa koko festarilta.  Ehkä se kokemus tekee, kuin tekeekin, mestarin. Toisaalta jotkut sanovat että se on viina joka tekee mestarin. Potato, peruna.

Johtopäätöksiä ihmisistä:
Minä, olin oma sympaattisen ihana itseni. Olisin voinut nukkua enemmän ennen festaria, enkä festarin aikana. Telttamajoitus on oma probleeminsa.
Lossie, olin pettynyt. Hän ei ollutkaan kuvittelemani raitis kreikkalainen adonis, vaan alkoholisti jolla oli houreisia tarinoita. Toisaalta, en muuta odottanutkaan.
Merle, jäi pimeäksi aukoksi. Hän taisi olla aina humalassa kun minä olin Mustissa Aukoissani. Naamatauluni suhteellisen komeuden säilyttäneenä sanoisin että en ole joutunut ainakaan perinpohjaisen merkelöinnin kohteeksi. Harmi sinällään. Nyt teillä ei ole todisteita.
Varps, no varps nyt oli varps. Eli selvinpäin. Ehkä merleä vaivasi sama krooninen sairaus. Mukavuus oli yhteinen tekijä, mutta itse vanhana huru-ukkona kaipaisin enemmän Lossien kaltaista pöhelöä humalaa. Sellaisesta saan iloa. Sieluni sykähtelee.
Narvi, ai se hullu akka? Olen melko varma että hän heitti mutaa housulleni! TÄYSIN provoisoimatta.
Pesu, vilahti.

Analyysi, Allekirjoittaneella oli aivan liian vähän viinaa. Oma kulutus ei omaa viinaa oikeastaan kaivannut, mutta kyllä sitä olisi tarvittu hiukan railakasta jakamistunnelmaa. Olen hyvä jakamaan, varsinkin muiden omaa, mutta kyllähän minä omastanikin olisin jakanut, jos olisin sellaista omistanut. Menköön se piheyteni piikkiin.

Eiköhän se riitä tältä erää. Enkä minä muuta nyt muistakaan. Kai.