Eli krapulan jälkeen

(huom kuvat ei omia)

Krapulan jälkeen olen lukenut viikolla 39 yhden kirjan joka on Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet. Suunnaton järkäle Tyynenmeren taisteluista sijoittuen varsinaisesti kertomaan yhden saaren(mikä olikaan) taisteluista ja keskittyen erityisesti yhden tiedustelujoukkuueen yksilöihin sekä elämään. Kannessa sanotaan että paras romaani toisesta maailmansodasta. Paskat on. Oli se silti melko luettava kaiken melko puuduttavuutensa keskelläkin. Jos tahdot sotaromaania lukea niin ÄLÄ lue kyseistä romaania. Sen sijaan jos tahdot lukea miehistä niin lue kyseinen romaani. 

Voima on hiljalleen virrannut takaisin suonistooni ja jaksan jälleen. Viime viikolla oli paljon kalan, erityisesti muikun, siivousta. Viitisentoista kiloa on jo mätiä pakastimessa. Enää korkeintaan pieniä satsia siivotaan jos kerran. Mädin lisäksi 2-3? sataa purkkia muikkua. 

Karpaloita myös on joka paikka täynnänsä. Nelisen litraa keräsin viime viikolla poimuria käyttäen. Ihan konstikkaasti käy se nyt kun marjaa todellakin on ihan jumalattoman paljon. Olisin parhaillaan keräämässä lisää karpaloita ellei tihkusade vaivaisi ilmastoa. Ei se minua häiritse mutta marjojen siivous melko hankalaa jos ne ovat kosteita. Roskat tarttuvat.

Eilen saatiin suppilovahveroitakin puolitoista muovikassillista. Ja yksi lampaankääpä. Tänään on tarkoitus kerätä hiukan lisää ja ne loput lampaankäävätkin ottaa talteen. Eilen ei oltu vielä täysin varmoja mitä ovat. Syötiin ja hyvää oli. Joten ei lie myrkyllistä.

Reilu tunti sitten sain teerenkin. Hämmentävintä on että koiran perhana haukkui kenties teertä. Mitä nyt haukkui väärää puuta noin 20 metriä sivussa ja aikansa haukuttuaan lähti eteenpäin huomioimatta puuta jossa teeri toljotti. Kuulin kun teeri kotkotti ja epäilin että maassa jonkin matkan päässä. Otin rintamasuunnan sinne ja siellähän se puussa oli ja tsiigaili kiinteäisti pystykorvaa joka hyppelehti jo ihan toisaalle. Pamautin sen alas puusta. Koira oli kovinkin innoissaan kun siihen sitten hetken kuluttua juoksi. Jos se nyt 4-5? vuotiaana vielä innostuisi linnusta. Se olisi MAHTIhomma. 

Pian on luettu viikon 40 kirja eli James Clavellin Gai-Jin. Tuokin yli 1000 sivuinen järkäle. Minun lukutilastoni rumentuvat näitä tiiliskiviä lukiessa.. hävytöntä.

Joku mummo ja pappa kävelivät pihan ohitse isolta suolta autoaan kohti kai. Koira lähti sinne. Tuli takaisin. Hyvä koira. Pirun mummot! Varastavat minun marjani! ..eivät sentään. Nämä marjat ovat minulla piilossa lammen rannalla.. sinne löysi vain eräs vanha pappa kylältä. Ajeli aina pappatunturillaan tuohon lähelle ja käppäili metsän poikki karpalomestoille. Nyt hän on kuollut ja MINÄ omistan mestat.

 

Tietäkää siis että minun mestoille ei ole asiaa! Kuolema !