Leffaraatiin en ole nyt ehtinyt perehtyä kun väsymys on vienyt tahtoni. Eilen järjestin itselleni hiukan ihmissuhdekiemuroitakin niin ei tässä nyt viitsi sen kummempia jaksaakaan. Koitereen ja viikonlopun jäljiltä on vielä rutkasti univelkaakin jotka painavat. Epäilen että tänä yönä saan lopultakin nukuttua kuin tukki. Ulkovarastossa oli viime yönä kovin kylmä ja se jätti yöunen neljän-viiden tunnin hujakoille.

Ihmissuhteista tosiaan en mitään tiedä mutta kovin ne tuntuvat olevan monimutkaisia. Omat valintani ovat minulle ihan selkeitä eikä minulla ole niiden suhteen mitään ongelmaa. Mitä sille sitten ihminen voi jos ihmisen valinnat aiheuttavat ongelmia toisille? En aio käydä elämään elämääni toisille. Kalarenkeys on sitten asia erikseen. Kalarenkinä olen vain jotta minulla on parin vuoden kuluttua täysi tietotaito ryhtyä kalaporvariksi. Tai edes köyhäksi kalastajaksi.

Juhannus lähestyy vääjäämättä ja kahdelta taholta on jo tullut hienovaraisia kyselyitä läsnäoloni suhteen. Nyt olen niin unelias että en tahdo lähteä minnekään. On mukava lepäillä lämpimässä sängyssä ja lueskella hyviä kirjoja. Välillä vähän blogailla ja kirjoitella tekstejä.

Sekin vielä kun ihmiset tahtovat puhua puhelimissa tai kasvotusten asioistaan. Kyllä minä ainakin saan artikuloitua itseäni paljon paljon helpommin näin tekstimuodossa. Suusta tulee vain hikisiä sanapurskauksia joista ei ota sanojakaan selvää. Mikähän autuus se sitten olisi. Sitä minä en usko koskaan saavani selville.

ps. tahtoisin huomauttaa että ihmissuhdekiemurat eivät koske erästä rastatyttöä.