Pitkästä aikaa alkavat taas seinät kaatuilla päälle. Eli käy aika pitkäksi. Tänään taidan ratkaista ongelman. Ongelmahan ratkeaa liikunnalla ja raittiilla ilmalla. Raitis ilmakin on vaihtoehtoista. Huomenna sitten pokeria lisätään ohjelmaan. 

Nyt kuitenkin on hiukan tuskainen klöntti sisällä. Ei saa kunnolla happea ja aistii piilevän ahdistuksen. Hyvä sentään että aistii sen mikä on tulossa jotta voi sen tulon keskeyttää.

Katselin äsken jotain, tai lueskelin lähinnä. Viisas mies on hän , osaa pukea sanoiksi ajatuksia sangen tehokkaasti. Ehkä minäkin sitten joskus. Toisaalta olen kyllä vähän sana- ja selitysvastainen. Perunamaalla kun kykkii niin ei siinä sanota muuta kuin perkelettä väliin.

Se mies haastoi ihmisten elämien normatiivisuutta. Haastoi ihmiset katsomaan ns. laatikon ulkopuolelle. Että elämä voi olla jotain muutakin kuin 8h työpäivä, lapset, televisio, asuntolaina jne. En ole ainakaan vielä huomannut mitään itsekriittistä hänen katsannossaan. Ei käy töissä vaan elää vanhalla rahalla. Sitten kritisoi ihmisiä jotka aamulla kiireellä menevät töihin kun itse hän loikoilee rauhassa sängyssä, katselee ikkunasta ulos kun juo aamuteetään, kävelee rauhassa 5 kilometrin aamulenkin ja sitten rauhassa kylpee viileässä suihkussa ennen kun menee parvekkeelle katsomaan ihmisten kiirettä. MIelestäni tässä on jokin ristiriita, kuitenkin.

Jotain muutakin oli mielessä, satuin vain unohtamaan.

Eilen posti toi mikroaaltouunin, viivakoodinlukijan sekä usb-jakajan.

Niin se mikä oli mielessä oli se että pitäisi vähän lukea äidinkieltä. En osaa käyttää nykyään enää edes pilkkuja. Liekö olen koskaan osannutkaan.