Tiukille veti vielä maanantaina ja eilenkin tämän elämän kanssa jälleen kerran. Viina oli murtanut patomuureja enkä ollut enää ihan se mies joka minun tulee olla. Äsken kuitenkin pistettyäni pyykit koneeseen pyykkituvassa ja lähdettyäni vajaan tunnin kävelylle kaikki lopultakin korjaantui. Ei ehkä aivan täyttä terveyttä vielä saavutettu mutta kotiin tultua piimäkin maistui eväsleipien kanssa. Punaleimaemmental oli herkullista.

Kävelyn aikana tein jopa noita halveksittuja Tulevaisuuden suunnitelmia. Jos ne tänä vuonna jo lähentyisivät enemmänkin. Ikävä piirre suunnitelmissani on että ne ovat hyvin pitkälti riippuvaisia taloudellisesta tilanteestani. Joka siis tällä hetkellä ei aivan salli suunnitelmien toteuttamista. Esim. Thaimaahan muutto ei kuitenkaan aivan ilmaista ole. En minä sinne ole muuttamassa, enää. Oisitte lähteneet mukaan kun oli mahdollisuus! 

Nyt on raukea olo. "Kaikki on hyvin" erään krapulahumalaisen miehen sanoin. Toivon että tuo samainen mies paranee parin päivän kuluttua "taudistaan" kuten minä paranin omastani tänään. Vaikka kaikki näytti jo lähes menetetylle ja koko perspektiivi vaelsi jossain syvyyksien matalamielisyyksien ja taivasten valtakuntien välillä. Aika ja vesi parantaa. Tai ainakin muuttaa mielesi takaisin normaalitilaiseen aivolliseen toimintaansa. Voi olla jälleen mies(!) jolla on tulevaisuuden suunnitelmia ja vakaa ote nykyhetkeen.