Tuli taas viikonloppuna juotua olutta suuria määriä. Olo kesti sunnuntainakin vielä inhimillisenä johtuen varmaankin keskittymisestä juurikin oluehen ilman että olisi teräviä nauttinut. Pari drinkkiä vain perjantaina meni. Viikonloppu sujui sangen rattoisasti ja hyvässä hengessä. Kävimme siellä ja täällä nähden kaikenlaista. 

Nyt on arki taas koittanut ja olen jonkin verran väsynyt. Unenpuutekaan ei valtava ole nyt vaan nähtävästi tuli öisin nukuttuakin. Ehkä se olut niin unetti. :) 

Ei tuo juominen kuitenkaan nyt oikein tunnu soveliaalta. Siitä tulee jotenkin niin väsynyt olo. Mieluummin ehkä vain oikeasti lepäisi viikonlopun jotta olisi taas puhtia ja voimia tarttua uuden viikon haasteisiin. Tuolla juomareissulla tulee vain aivot nollissa hourailtua ja pyörittyä. Ihan kuin ennen vanhaan. 

Nyt tätä väsymystä aiheuttaa juuri se tunne siitä elämän mahdollisesta helppoudesta. Voisi vain mennä ja ottaa helpon elämän. Pienessä asunnossa elelisi yhteiskunnan piikkiin. Ei olisi mitään huolehdittavaa tai järjesteltävää. ***

Ensi viikonloppuna on ihan vain levättävä eikä juotava. Juominen tekee voimattomaksi. Ei jaksaisi millään ajatella kaikkea mitä pitää nyt järjestellä, maksella, tutkia, kysellä, valmistella.. Sen lisäksi pitää tehdä itse fyysinen työkin. 

Melkein voisi pistää raittiusrintama-aatteen taas pystyyn kunnes saa yrityksen rullaamaan omalla painollaan. Tuntisin oloni mieluummin kevyeksi. 

 

Jatkoa kohdasta ***

Toisaalta olisi helpottavaa kun ei olisi mitään. Ei mitään. Vain oleminen. Voisi se kyllä välillä olla kovin epätyydyttävääkin. Toisaalta sitten voisi tehdä jotain epäkonkreettisempia maaleja itselleen. Ryhtyä vaikka taas lukemaan ja pyrkimään viisaaksi mieheksi päätoimisesti. Urheiltuakin tulisi varmasti. Kyllähän se aika menisi niinkin. Enemmän ehtisi kyllä miettimään ja pohtimaan yleisiä asioita. 

Kuitenkin on tehnyt tiettyjä elämänvalintoja ja niiden mukaan nyt mennään vaikka helppous toisinaan, varsinkin juomisviikonloppujen jälkeen, houkuttelee. Jos miehellä on näkemys ja periaate niin ei siinä pieni hetkittäinen väsyminen paljoa paina. Toki on miehiä jotka luovuttaisivat mutta ei se semmoinen peli oikein vetele! Jos luovuttaisi niin silloin myöntäisi periaatteidensa virheellisyyden tai suoranaisen valheellisuuden. Itsehän en usko hetkeäkään että uskon väärin. 

Ja siis pyrin tekemään kuten uskon. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Tosi hyvä! Maailma menee ja tempoilee minne harkitsemattomuuden tuulet sitä kuljettavatkaan mutta minä menen sinne minne päätän ja tahdon mennä. Sinne minne pittää mennä. Barrikadeille!