Kuvitellaan jonkin kaukainen todellisuus, kaukainen universumi, kaukainen planeetta(maapallon kaltainen), kaukainen manner, kaukainen valtio, kaukainen kaupunki, kaukainen kaupunginosa, kaukainen katu, kaukainen kerrostalo, kaukainen rappukäytävä ja kuvitellaan seuraavaksi rappukäytävän kolmannessa kerrossa tapahtuvia tapahtumia, jotka siis menivät seuraavasti :

Perjantaisena iltana eräs mies, ja eräs hänen tuttavansa, katselivat elokuvia tässä huoneistossa ja joivat myös pari kupillista kahvia mieheen.
Ilta sujui rattoisasti. Popkornikin maittoi.
TTZZZZIP - repeämä ajassa ja paikassa.. tai no ei paikassa.

Kello löi 00:00. Lauantai. Edellä mainittu eräs mies päätti käydä nukkumaan. Tunnin ajan hän pyöri sängyssään ja haaveili näkevänsä unia. Mutta ei. Ei unesta tullut mitään. Kahvi kohisi aivoissa, ja kohinan raivostuttava ääni esti nukahtamisen.
Mies heräsin.
Pelasi tunnin pokeria.

02:00. Ei unta. Mies päätti juoda oluen. Ja oluen hän joikin!
Pian myös Albiksi kutsumamme äpärä saapui fantasiamaailmoistaan messengeriin ja juttua piisasi.
Eräs myös joi myös kämppiksensä 8 olutta aamuun mittaan.
Sitten erään miehen eräs toinen ystävä saapui messengeriin  myös. Suuria suunniteltiin, ja sitten olikin toteutusvaihe.
6-7-8 tämä toinen ystävä saapui tälle kadulle jossain kaukaisessa todellisuudessa. Hänellä oli mukanaan lähes täysi pullo vodkaa sekä pieni pullo jallua.
Noin kello 09:30(aika on täysin villi arvaus) eräs mies oli jumalattomassa kännissä ja menettänyt muistinsa. Loppu on pelkkää spekulaatiota siis.

18:00 eräs mies herää eräässä kämpässä jonka tunnistaa omakseen. Vessassa käydessään, itseään peilistä ihastellessaan(verestävät silmät, rasvainen tukka, parransänki, hikinen naama) hän oivaltaa että hänen paitansa rinnus on täynnä yrjötäpliä.
Hmm? välähdys taivaalla. Mieleen ei kuitenkaan tule mitään.
Eräs mies menee istumaan sohvalleen ja tuntee outoa jalassaan. Jaahas, oksennusta(jo lattiaan kovaksi kuivunutta). Loogiset päättelykuviot valtaavat miehen mielen ja totuus sellaisena kuin sen voi olettaa menneen ilmenee hänelle: Hän on oksentanut roskakoriin! Roskapussi oli kuitenkin viety pois, mutta eiköhän asia ole niinkuin se hänelle ilmeni.

Keittiöstä löytyy myös katuharja.

Myöhemmin. Tekstiviesti erään miehen toiselta ystävältä.
"Siulla ei tarjoiltu Beer stopissa, vaikka melkein osasitkin sanoa Bacardi Breezer ja seisoa ilman tukea. Sit mentiin Wanhaan mestariin ja jostain syystä baariemäntä käännytti siut..Sit pummasit tupakkaa herrasmiehiltä, yhden katkaisit ja yhden poltit.. Sit sie potkaisit koiranpaskaa, kusit jalkakäytävälle ja vastaantulleet ihmiset pelkäsivät, kun yritit tuttavuutta tehdä."

The End.


Lisäksi pieni salapoliisitarina:

Pekka ja Pätkä toimivat jälleen salapoliiseina ja ruhtinatar Mamma Rotevarinta oli palkannut heidät selvittämään aviomiehensä eriskummallista katoamista. Herra Roteverinta oli vaimoineen ollut kaupungin muotibutiikeissa ostelemassa Mammalle erinäisiä välttämättömyysesineitä, kuten luokallisia hajuvesiä sekä polvisukkia, kun Mamma Rotevarinnan palatessa sovituskopista ja aikoessa pyytää miestään tuomaan hänelle uusi hilleriturkki, olikin herra Rotevarinta kadonnut. Palkkioksi hän lupasi tuhat markkaa mieheen jos mysteeri ratkaisi.
Tällaisesta palkkiosta Pekka ja Pätkä päättivät välittömästi ottaa homman hoidettavakseen. Suurennuslasit, sormenjälkipuuterit(Justiinan puuteri) ja muut essentiaaliset salapoliisitavarat pakataan Pätkän nahkasalkkuun ja päätetään siirtyä rikospaikalle.
"Kuule Pekka, kävisimmekö ottamassa pienet tumut ennen rikosratkontaan siirtymistä?", utelee Pätkä toiveikkain mielin heidän ohittaessaan Kalen Räkälä -nimisen hienomman puoleisen kuppilan aivan muotibutiikin vieressä.
"Nyt Pätkä kuules tehhään töitä! Saat unohtaa tumupuhees."
"Jali Kulli tee maali", joku huudahtaa kuppilassa.

Pekka ja Pätkä avaavat kuppilan viereisen muotibutiikin oven ja siirtyvät sisään kellon helähtäessä. Usein tällaisissa tapauksissa(Suurissa Rikoksissa) tapahtumapaikalle jää johtolankoja.
"Hei Pätkä, näkkyykö siellä johtolankoja?", Pekka huikkaa sovituskopissa olevalle pätkälle samalla tutkien millintarkasti lattiaa suurennuslasillaan.
"Mm, mmm.."
Pekan aivoissa välähtää salamanomaisia kuvioita. Miksi Pätkä mutisee? Onko jotain tapahtunut? Johtolanka!  Hän riuhtaisee sovituskopin verhon auki.
"IIIIIIIIIIIIIIIIK!", puolialaston nuori nainen kirkaisee Pekan riuhtaistessa hänen sovituskoppinsa verhon auki.
"Anteek madaam. Tutkivaa salapoliisityötä."

Pätkä on sillä aikaa selvittänyt paikalla olleen Rotevarintojen lisäksi kaksi muuta ihmistä. Kauppiatar Margit Alavieno sekä kiinalainen mies.
"Johtopäätökseni on että kiinalaisella miehellä on jotain tekemistä Herra Rotevarinnan katoamisen kanssa!", toteaa Pätkä Watsonmaisesti. Rikos lähenee ratkaisuaan.

Suurennuslasi otetaan taas käyttöön ja yhtäkään pölyhippusta tai kadonnutta sukkaa ei jätetä tutkimatta.
"Pätkä, ny  tää juttu tais ratketa!", muikeasti hymyilevä Pekka osoittaa takaovea.
"Tästä butiikista pääsee vain kahta tietä ulos. Neiti Alavieno sanoi ettei Herra Rotevarinta poistunut etuovesta joka on kassan edustalle. Myöskään kiinalaisen miehen ei nähty poistuvan etuovesta. Heidän täytyy siis olla yhä paikalla, tai SITTEN! he ovat poistuneet toista tietä, toista tietä joka on siis paikan takaovi. Ja mitenkä minä tiijän että he ovat poistuneet takaovesta? Suuri salapoliisi ei kerro metotejaan, mutta kuules Pätkä, minä näytän sinulle."
Pekan johdattamana Pekka ja Pätkä kävelevät takaovella, josta siirtyvät kujalle, josta siirtyvät kujan vastapäisestä ovesta sisään muotibutiikin viereisen kuppilan hienostuneeseen atmosfääriin.
"Kato sie Pätkä, mie tiijän nää hommat!", huudahtaa Pekka ja osoittaa nurkassa oluttuoppivuoren takana istuvaa Herra Rotevarintaa ja kiinalaista miestä. He olivat tulleet eilen muotibutiikin epämiehisestä tunnelmasta kuppilaan kannustamaan Suomen jääkiekkomaajoukkuetta voittoon Bulgarian maajoukkueesta MM-kisoissa 1968.

The End. Case Closed.