Minulla on lukemisessa Kiinaviikot: Maon elämäkertaa sekä Tai-Pan(romaani). Ihmisiä kuolee eikä sillä sen kummempaa merkitystä tunnu olevan.

Yksilön inhimillinen tuskailu on toki ikävää.

Ei anneta meidän silti hätkähtää muutaman ihmisen satunnaista kuolemaa jossain päin Eurooppaa. Hätkähtänyt ihminen ei osaa ajatella enää ja sortuu helposti typeryyksiin. Älkäämme siis hätkähtäkö. Muistetaan järki ja ajattelu. 

Eikä itketä ja änkytetä liikaa tragediasta ja muusta itsekeskeisestä sonnasta. 

 

Asiaan liittyen, josta minun ehkä piti alunperin kirjoittaakin, kuulin äsken radiossa kuinka nähtävästi joku Supon mies jutteli Rysselin iskuista kertoen kuinka ne ovat suunniteltuja ja harkittuja. Vai mitähän sanoja se käytti? Monessa paikassa lähes samanaikaisesti on toteutettu iskut. Kyllä, selvä merkki siitä että ne ovat mielettömän hyvin organisoituja ja suunniteltuja iskuja. Minun järkeni mukaan jos sinulla on pari aatteen kaveria, jokaiselle pommireput sekä rannekellot niin homma on toteutusta vaille valmis. Toki ählyjen rajoitetut hengenlahjat tuntien(Odin sanoi näin) on todennäköistä ettei joku noista tunnekaan kelloa ja räjäyttääkin pomminsa väärään aikaan! 

 

No en minä tiedä. Minua ei kuulkaas kiinnosta pätkääkään joku pommimies jossain huitsin helvetissä. Sama onko se Rysselissä ;Pariisissa, Bagdadissa, Mogadishussa vai huitsin vitun indokiinassa. Ei kiinnosta. Sitten joku Herra Ministeri Soini änkyttää radiossa miten "Tämä tulee lähelle meitä kaikkia koska sillä-ja-sillä lentokentällä käy vuosittain tuhansia suomalaisia." No kyllä! Helvetin lähelle tulee. 

Yhyy, yhyy, minä, minä, MINÄ. Mukava tuntea olevansa elossa kun joku jossain heittää henkensä syistä joita minäminä ei osaa järjellään selittää. Me nyt vaan satutaan olemaan jos ei niin tyhmiä, niin ainakin niin sokeita. En sitten tiedä johtuuko se sokeus juurikin siitä kun parin ihmisen satunnainen kuolema jossain saa meidät niin sekaisin. Todennäköisesti?