Tiistaina joimme hiukan olutta ja pidimme leppoisaa iltaa. Pian oli juotu enemmän ja minä nyrjäytin nilkkani. Ei kun kaveria kaulaillen hänen luokseen nukkumaan. Tai hän nukkui, minä join juomia ja suuresti rubattelin internetissä. Kai?

Aamupäivällä tequilan(useamman) jälkeen herätyskellot soivat päässä ja suunnattomaksi turvonnut sinimusta jalka pistää miettimään pitäisikö käydä sairaalalla. Ihmisten mielestä pitäisi. YTHS:n kautta keskussairaalalle ja pomputtelua paikasta toiseen. Joka paikassa joku hoitsu paheksuu juomistani. Joku mittaa promilletkin ja puhallan 1,8 ja risat. Paheksua, sanoinko paheksua? Tarkoitin syyllistää. Miksei lääkärissä saa ymmärrystä?
 Röntgen, ja pari tuntia myöhemmin nuoren lääkäritytön käsittelyyn. Hän on AINOA ihmisistä sairaalareissun aikana joka ei syyllistänyt. Hänestä minä tykkään. Hän sanoo ettei murtumia eikä mitään. Pahalle näyttää, mutta kyllä se paranee ihan leppoisasti. Hoitsumies hieroo jalkaa ja pistää nilkkatuen. Lääkäri sanoo jopa että hiljalleen pitää alkaa uskaltaa varata painoa jalalle. (Kepit sain YHTS:ltä).

Sitten matka jahtuu kohti vappua.
Ilosaaressa olutta. Kaveri tuo pyöränikin yo:lta. Sillä pääsen hyvin liikkumaan. Kepeillä oli raskasta. Pari kertaa vedin mukitkin kun en osannut. Innostuin. Vaihtoehtona olisi ollut astua kipeälle jalalle. Vedin sitten pyörähdystaktiikalla nurmelle. Niinkuin ninja.

Iltakuuden maissa olen nähnyt ainejärjestökilpailun alun ja istun penkillä.
Poliisiauto kurvaa pihaan ja minut noukitaan talteen. "Eihän sinulla HYVÄ MIES ole edes kenkä jalassa!".(Jalka oli melonin kokoiseksi edellisenä yönä turvonnut) En tosin osannut osoitettanikaan siinä kertoa. Hätäännyin. Näin sieluni silmin miten tässä käy. Miksette päästä ees kotiini nukkumaan. Yritin selittää osoitteen sijaan reitin miten kämpälleni pääsee. Eikä mitään vastakaikua. Putkaan putkaan.
05:30 pääsen pois putkasta. Siellä oli toisaalta kyllä ihan leppoisa ilta. Pari hauskaa sälliä oli myös hyvissä ajoin päässyt turvakotoon.

Niin siis.
Äsken join neljä siideriä. Tai siis tänään. Koska tuo poliisijuttu vaivaaa mieltäni aivan järjettömästi. Olen noin 100% varma että joku soitti ne kytät siihen. Pari johtolankaa osoittaa tähän suuntaan.(esim. kaverilleni oli sanottu ainejärjestön vappubileissä että filosofit ovat perseestä koska eivät osaa edes kavereistaan pitää huolta. Ja juttelin siinä kilpailua seuratessani jonkun kanssa joka paheksui jalkani tilaa. Ja jotain, alitajuista sontaa.)

Minua lähestulkoon vituttaa. Tai ei enää. Asiahan on jo mennyttä. Tai silti ehkä, hiukan. Koko ajan mielessäni on taustalla tunne että ehkä minä olinkin kännissä ja kykenemätön huolehtimaan itsestäni.. onko asia sittenkin niin?
Mutta..
minulla on VAHVA tunne joka sanoo ihan muuta. VAHVA tunne jonka takia minua vituttaa. Minun minua kohtaan on tehty rikkomus. Tuntuu aivan kuin sielu olisi raiskattu. Aivan täysin ennenkokematon tunne.

Melkein teki mieli itkeä kun ne poliisit vei. Sinulla ei ole mitään arvoa. Sinut voidaan noin vain viedä pois. Sama mihin olet omasta mielestäsi kykeneväinen.

Ja olen siis  ennenkin ollut putkassa ja silloin varmasti olin ihan supertuubassa ja kykenemätön huolehtimaan itsestäni, hyvä vain että poliisi vei turvaan, mutta ei nyt ollut se kerta.

Plääh, en jaksa enää.
Olkoot. Pitäkööt oman paskan maailmansa kaikki maailman ymmärtämättömät typerykset.