Kyynisyyteni, nihilismini, ja kaikki pakenemiseni on tietenkin valhetta.

etteikö ihmisellä olisi unelmia ja uusia haaveita, uusia tapoja olla.

tietenkin on. ei ihminen pysähdy. vaikka joskus luulin niin.

Minullakin on. kun nyt olen asiaa pohtinut tarkemmin.

en toki paljasta niitä. olen varautunut ihminen.

Nyt on kuitenkin hyvä olla.

 

taidan kirjata unelmani. ja aloittaa saavuttamisen.  myöhemmin.

 

Jännittävä idea tuo uudet tavat olla. Se on sitä muutosta. Ollaan koko ajan uudella tavalla. Vähän kuoriudutaan nahkoista kuin kyykäärme.

Eli että periaatteessa muutos(jota siis jokainen ihminen luonnostaan pelkää) valjastetaankin vain keppihevoseksemme, tahi porkkana-aasiksemme, tahi työjuhdaksemme, .. muutos on siis vain väline. 

Ei tästä tule mitään. Kaikki johtaa siihen johonkin johon muutoksen tulisi johtaa.

Aivan sama. Sen saa päättää ihan itse. Haistakaa pitkä kukan varsi.

Pointti on kuitenkin yhä se että taidanpa keksiä itselleni pari tavoitetta. Toisaalta, miksi vaivautua? Minulla on suuri usko .. usko.. maailmaan. Tiedän että saan sen mitä haluan. Joten miksi pyrkiä ? kun päätyy sinne pyrkimättäkin. Ehkä pyrin salaa.