Äsken mietin jotain. Niin. .. mitäs se olikaan? En muista enää.
Ai juu. Äsken yksin chatissa mölisin ihmisten naurettavuudesta.
Viisaus, rohkeus, itsevarmuus.. Äh, hankalaa. Minä en saa kosketusta näihin asioihin. Eikö minulla ole itsevarmuutta, vai eikö itsevarmuutta ole? En pääse käsiksi totuuteen. En sinne päinkään.
Myönnän olevani naurettava.
Silti en myönnä että en ymmärrä. Tottahan toki jotain ymmärrän!
Eikö jossain sanota että viisas ymmärtää ettei ymmärrä.
Tarkoittaakohan se sitten sitä että pitäisi tavoittaa hetki ja tila jossa on luopunut ymmärryksen tavoittelusta. Niin. Kenties. Ottaisi vain kaiken vastaantulevan sellaisenaan. Mainiota.
Mutta mitä sitten jää jäljelle? Ehkä varmuus nykyhetkestä.
Tulevaisuudenpelko on vahva tekijä. En nyt keksi mitään muuta tekijää joka sitoisi yhtä suuresti. Suuri ja kammottava tulevaisuus.
Nykyhetkessä eläminen. Kai siinä on jotain viisauden siementä.

Harmillista ettei haparoivalla tutkiskelulla/analyysilla asiat etene. Vai etenevätkö? En minä vaan tiedä. Tyhmän mielen tähtitaivaalle syttyy hiljaksiltaan uusia tähtiä. Epäilenpä että on paskapuhetta että joku olisi valaistunut. Miten sitä nyt koko taivas voisi aivan kirkas olla! ..ellei sitten tuijota suoraan aurinkoon. Kaasis älä tuijota suoraan aurinkoon! Hähää.

Hankalaa on päästä eroon viisauden tavoittelusta. Kaipa se on vain sitä geeniperäistä jäännettä että ihminen tahtoo varmuuksia elämäänsä. Ei uskalla päästää irti. Tahtoo takertua johonkin. Minun tapauksessani "viisauden" kaikkivoipaan pelastusvoimaan. Sen jälkeen olisi autuus ja onni. Paska-aatoksia sellaiset.

Nyt on ihan hyvä hetki taas. Tahtoisin kumppanin joka ymmärtää kaiken. Nyökkäyksiä ja hymyjä, irtosanoja ja taivaalla luotuja katseita. Usein tuntuu että suuri osa ihmisistä on tyhmiä. Niin, kyllä, sinä olet typerys.

Siis kuten sanottua: Ihmiset ovat naurettavia. Naurettavin on toki hän joka ei ymmärrä naurettavuuttaan; vaiko hän joka esittää ymmärtävänsä naurettavuutensa, mutta todella vain näin kohottaa itseään ihmisten, jotka eivät ymmärrä naurettavuuttaan, yläpuolelle.  Tällaiset ajatusrakennelmat kulkevat dna-ketjumaisesti äärettömyyksiin saakka. Kenties jopa äärettömyyksien tuolle puolen. Tilaan jossa kaikkeuden kuutio kohtaa ajan rajan. Mitä helvettiä se sitten ikinä voikaan tarkoittaa.