keskiviikko, 11. huhtikuu 2018

Blogistin tajuttomuus

Hitaasi paheneva tajuttomuuskohtaus yllätti minut tyystin talven mittaan. En mahtanut mitään kohtauksen voimalle vaan se löi minut kertakaikkisesti kanveesiin.

Nyt olen taas tässä. Elän ja hengitän. Aurinko lie herätteli? 

Rysiä olen tehnyt ja navetassa ollut. Hiukan myös kalastellut ja toreillut. Perussettiä. Juuri äsken sain yhden rysän etupesän yläpaulan valmiiksi mutta alapaula on kertakaikkiaan loppu niin en voi aloitella sen tekoa. Olen nyt työtön lopun iltapäivää. Useita tunteja jopa. Nauttikaamme vapaista hyvät kansalaiset!

maanantai, 8. tammikuu 2018

Lahjoja ja pommitusta

Terve

Jouluna tuli paljon lahjoja taloon ja uusivuosi rätkittiin vähän raketteja. Tämä vuosi onkin sitten enempi-vähempi sairasteltu koko ajan. Vatsapöpöä ja nyt flunssaa/kuumetta/kurkkupöhöä.. Tuntuma on että nyt saatan alkaa jo tervehtymään. Tein tuossa sairastelun ohessa myös navettatöitä ja se ehkä ei ollut hyvä idea. Tänään oli kuitenkin jo oikea täysi vapaapäivä. Ja hetihän tuo paremmalta tuntuu. 

Ajelin tänne kotikonnuillekin tuossa sillä pian alkaa kalastus. Tänään on jo isän toimesta ensimmäsiet verkot laskettu ja huomenna laskemme lisää. Talvi tuli lopultakin.

Ja arvatkaas mitä tapahtui ajellessa. No nenänihän on vuotanut tässä jo pari päivää, lauantaista. Lauantaina muuten särki päätä koko päivän ajan. Otin buranan illalla lopultakin. Ehkä olisi voinut jo aiemmin turvautua siihen. Kuitenkin ajeluretkeni jännittävään tapahtumaan! Niistin siis nenääni ja sieltä tuli puolen pääni kokoinen klimppi kuivunutta räkää! Varmaan jostain poskiontelon pohjalta irtosi hirvittävä räkäpaakku. Sellaista en ole ennen kokenut. Kyllähän nenästä aina kuivunutta räkää löytää kun tonkaa mutta että tuollainen hirviöpaakku! Sen voisi vaikka museoida. Se on autossani tallessa käärittynä käärinliinoihinsa. Yön aikana se pakastuu ja sen jälkeen se säilötään jälkipolville ihmeteltäväksi. Ja opiksi! 

Tuolta naisihmiseltäni lainasin kirjan Utareterveys ja Hedelmällisyys. Pian olen lehmäspesialisti ja tiedän kaiken asiasta. En olekaan lukenut tietokirjoja nyt aikoihin. Paitsi Valtaojan kouhotuskirja on kohta luettuna. Ihan mielenkiintoinen sekin kyllä. Jonkinlaista pientä taustakohinaa olen kuitenkin havaitsevani että Eskosellani on vaikeuksia hyväksyä ihmisenä olon syvempi tarkoituksettomuus. Voin toki lukea häntä väärinkin mutta välillä tulee sellaisia häivähdyksiä asioista. 

 

maanantai, 27. marraskuu 2017

Viehko välimaalaus

Hei

Täällä on elelty vallan mainiosti aina näihin päiviin saakka. Voimat kasvaa sekä vatsa pulskistuu. Eipä käy valittaminen ei. 

Laitumilla lehmät ammuvat iloisina ja tuolla metsän takana kalamies nostaa rysästä päivä päivältä suurenevia saaliita. Lapset kirmaavat ilkosillaan pihanurmilla ja haukahtelevat koirat nelistävät seassa. Hevonen hirnuu aitauksessaan välistä kun joutaa kauran rouskutukseltaan. Ainoa lammas on aina hiukan surumielinen murhasaareen katraansa menetettyään ahman toimesta mutta kyllä jo pieniä ilon pilkahduksia näkyy lammasmuorinkin silmissä. Elo on leppoisaa sanovat nuo silmät, paskankos sille tekee jos joskus vähän on potkinut.

Yöllä on lämmintä vällyjen välissä ja kellariloukossa minulla on rysätehdas jossa hiljalleen talven tuloa odotellessa pauloittelen rysiäni. Juuri sain uuden aitaverkon valmiiksi. Sitä pitkin on hyvä kalojen uida pyydykseen ja rikastuttaa kanssaihmisten ruokapöytiä.. sekä lompakkoani. 

Välskärin kertomukset eivät ota loppuakseen. Pian alkaa kolmas osa tuota iäti jatkuvaa sukusaagaa. Ihmeellinen on Suomen historia kun sitä sillä silmällä lukee. Suuria ranskalaistyylisiä kartanoita on ollut maassamme Välskärin sanojen mukaan. Kyllä se on ihmeellistä! Suomi on ollut mahtava kansakunta aikoinaan Ruotsin syleilyssä! Aatelisemme vetäneet vertoja Italian rikkaimmille ruhtinaille. Olkaamme ylpeitä kansamme siunatusta menneisyydestä! Olemme olleet MAHTAVIA! 

Kaipa me vieläkin joillain tasoilla? Vaikka eivät aateliset enää tohdikaan pröystäillä omaisuuksillaan. On se häpeä sekin.Ei pidä hävetä jos on hävettävän rikas. Mahtavat kekkerit pystyyn vain ja isot verkkoaidat ympärille joiden takaa rahvas voi katsella kuinka parempi väki osaa juhlia.

 

Minä taidan nyt käydä pistämässä pienen säpin oveen. Siis oveen josta tuo säppi puuttuu.. Ehkä sitten voin rauhassa blogata?

keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Häivähdys sinistä

Terve,

Maanantai-iltana koin flunssan oireita. Nukkumaan käydessä piti nenääkin niistellä. 

Yöllä heräsin pääsärkyyn. Kävin pissalla. Palasin sänkyyn, yritin nukkua. En saanut unta. Päätä särki. Valuin alakertaan lukemaan Waltaria, eikun Pulkkista. Sitä Romaanihenkilön kuolemaa vai mikä se oli? Sitä luin yli tunnin ja väsytti kovasti. Emäntäkin kävi katsomassa että missäs lienen, vai oliko hällä jokin omakin asia en muista. Päätä yhä jomotti vaikka nukuttikin ja päätin että nyt otetaan Konstit käyttöön ja etsin talon lääkekaapista buranan. Semmoisen popsaisin suuhuni ja vaelsin sänkyyn. Päätä särki, särki.. mutta hiljalleen särky väistyi ja lopulta nukahdin. 

Pian olin taas hereillä.

Ajelin kotikonnuille pari tuntia ja ihan tillin tallin olin perille päästyä. Matkalla oli tarttunut mukaan postipaketti, venetraiileri sekä trailerin rekisterikilpi.

Vajosin sängyn pohjalle houreisiin kuvitelmiin hetkeksi.

Sitten purkitin kalaa pari tuntia. Niistin nenää jokainen vapaa hetki.

Pian purkit olivat täynnä ja laatikot pestyinä, paikat puts. 

Vaivuin taas sängyn pohjalle. Katsoin tv:stä Pulmusia, 70s Showta, Family Guyta ym laatusarjoja. Olin aivan sairaalloinen. Nenää niistin ja join mehua. Hoitajani toi apteekista jotain paracemotal(vai mikä piru se oli?) pitoista mustaherukkajauhetta josta keittelin juoman ja join sen. Ehkä se auttoi ja aloin hikoilla pientä kuumettani pois. Suihkussa vielä kävin illan ratoksi. Sitten lueskelin Kemalia ennen nukahtamistani yhdeksän jälkeen.

Aamuneljältä heräsin varmaan kolmannen kerran(monta kusitaukoa kun juoda killitin koko illan..) ja taas särki päätä, hiivatti! Join yön ratoksikin kuuman juoman ja pikkuhiljaa pääsärky vaipui unholaan. Ennen nukahtamistani kirjoitin isälleni tekstiviestin jotta menee aamulla kalaan ilman minua. 

Hiukan ennen aamuyhdeksää heräsin kun puhelin soi. Isä puhui jotain, jostain. En muista mitä. Heräsin. Olo oli suhteellisen ok. 

Pian olimme jo matkalla rysille. Jokaisen rysän jälkeen olin aivan hengästynyt eikä olo ollut mitä parhain. Voipunut, uupunut. Raskasta on elo. 

Rysiltä tultua söin tukevasti ja päätin lepuutta silmiäni hetken. Vaivuin puolimärissä housuissa sängylleni ja nukahdin lähes kahdeksi tunniksi.

Heräsin.

Lähes terveyttä uhkuen! 

Otin palan omenapiirakkaa, vaniljakastiketta ja läksin kohti Puhoksen rysiä. Kalaa tuli mahtavasti ja olin elämäni kunnossa! 

Näin on tauti päihitetty! Pää on yhä täynnä räkää mutta sehän on vain voimavara.. 

Hyvää syksyä! 

torstai, 31. elokuu 2017

Naatin loppukesä

Elokuu on mennyt niin että olen ti-illasta pe-puoleenpäivään tehnyt kalastustöitä ja lopun aikaa oleskellut Ilomantsissa maitotilallisen hellässä hoivassa. Mukavan aktiivinen kuukausi. Välillä on toki joutanut päiväunillekin. 

Kalaa on tullut melko heikosti mutta kyllä sitä aina torille perjantaiksi on riittänyt jonkin verran. Loppunut kyllä kesken joka perjantai. Viime perjantaina riitti lähes yhteentoista. 

Ilomantsissa olen hoidellut lehmiä ja lapsia(4-5kpl) kaitsenut ja tehnyt taloudenhoitajan hommia. Lisäksi kevyttä lemmen leikkiä siinä ohessa. Ihan mukavaa puuhastelua kalastelun rinnalle. 

Kirjallisuuspyrintöni eivät ole kovin suuresti edenneet mutta hiukan on tässä saanut lueskeltua. Kohta loppuu Guido Knoppin kirja Wehrmacht. Hyvä kirja. 

Pian alkaa koripallo. Suomi - Franska.