Olen pakotettu suoltamaan päättömiä tarinoitani tähän blogiin koska olen saanut viikonlopun aikana rutkasti armottomia kiristysviestejä puhelimeeni! Kaikki uhataan paljastaa ja sortaa maailmat! En tiedä miksi. Minullahan ei ole aavistustakaan kiristäjäni tarkoitusperistä? Voi toki olla että kaikki on vain viskin aikaansaamaa hurmosta joka ei löytänyt tällä kertaa muuta purkautumistietä..? 

En minä silti pahakseni pistä. Joinhan eilen itsekin kolme tuhtia juomaa joista kaksi maltaista ja yksi omenapohjaan tehty muka-päärynäjuoma. Se riitti saamaan oloni vetämättömäksi aamupäivän ajaksi. Touhuilin silti töitäni ja viruin. Iltapäivään mennessä olin saanut taas juonesta kiinni(juonut mm.kupillisen kahvia) ja touhottanut entistä ehommin! Paljon kaikkia pikkutöitä ja pari navettavuoroa yksin hoitelin päivän ratoksi. Sitten hiukan Areenan siirtolaisuusdokkarisarjan toista osaa ja puntteja nostelin ennen hauen paistamista. Nyt on hyvä kirjoitella sydän pamppaillen ja haukea maha täynnä. 

TÄMÄ PÄIVÄ OLI TÄSSÄ!

Loppu on pelkkää bonusta. Aion ainakin saunoa ja syödä hiukan jäätelöä. Olen sen ansainnut ja se ei ole teiltä pois! 

Kevään erikoisin tapaus liittyy kalastukseen. Laskimme eilen kevään ensimmäiset verkot sulaan veteen! 10.4. Usein silloin on vielä verkot jäiden alla järvessä. Tämä tuli niin äkkiä! Nyt on hiukan hankala ennustaa keväistä kalan liikettä. Järveltä tullessa rannassani näkyi kaksi pientä haukea. Vieläkö ennätämme niitä pyydystämään? Ensi viikolla kaislikot täyteen rysiä ja katiskoita ja haukisukupuutto uhkaa! 

Taianomaisia asioita ei ole tapahtunut. Remontteerausta ja sellaista arkista aherrusta. Olkia kohauttelevaa toimintaa. 

Maisemat ikkunoista herättäisivät kateutta ihmisissä mutta osaako sitä useinkaan itse arvostaa? Kunhan edes toisinaan muistaisi. 

Kesäähän tässä mennään. 

Järvistä nousee kalaa ja pellot vihertävät runsaina. Olen sekoitus vanhaa kalaa, lantaa sekä öljyä. 

Viime viikolla tehtiin nopeita peliliikkeitä tulevaisuuden kalastuksen turvaksi ja hankin kesämökin. Halpa turamökki jonka rannasta kaivinkone mönkii tulevina aikoina tulevaisuuden kalasataman. Sieltä kaiken möskän alta löytyy kyllä sellainen vielä. Uskokaa tulevaan! Hyvää ruokaa luvassa jatkossakin. Ei tarvitse pelkkää Nauvon herkkuperunaa syödä. Tai ulkomaan pahoja geenikasviksia.

Parhainta mökissä oli se ettei minun tarvitse itse käydä keräilemään mitään sarjoja vaan siellä oli jo valmiina kukkopillikokoelma. Näin säästymme materialismin kiroilta ja kapitalismin tukemiselta. Peukkua kaikille!

Kävin Villissä Lännessä tässä yhtenä päivänä.

Kaikki alkoi aivan tavallisesti tavallisessa Villin Lännen pikkukaupungissa. Katselimme longhorneja ja hevosia aitauksissaan, vaeltelimme kaupungin kaduilla ja tutustuimme paikkoihin. Kapakkaankin vilkaisimme mutta jano ei vielä vaivannut niin päätimme jättää sen myöhemmäksi. Kirkossa saarnastuolissa mietin rienausta päästäväni suustani mutta penkkeihin oli eksynyt joku kieltäni osaava tuntematon niin päätin pitää turpani tukossa. Olisi kyllä pitänyt laulaa! Hautuumaalla tutkittiin hautoja, käytiin koulussa, pankissa ja sheriffinkin toimistossa. Yksi autiomaa oli koko kaupunki! 

Sitten alkoi tapahtua! Joku paikallinen juoppo hoippui katua pitkin ja rehvasteli ystävineen. Paukuttelivatkin vähän. Joku turisti huijattiin pankkiryöstön syntipukiksi ja joutui putkaan. Älä koskaan luota paikalliseen Villin Lännen kyläläiseen! 

Myöhemmin kaupungin läpi ajettiin lihakarjaa markkinoille ja päästään vialla oleva intiaani ajoi hevosensakin kaupungin läpi luoja ties mistä syystä. 

Humusta villiintynyt bandiittoporukka yritti pankkiryöstöäkin! Melkein onnistuivatkin mutta paikallinen sheriffi apulaisineen oli liian kovaa kauraa. Kaikki bandiitot ammuttiin vaikka myös sheriffin miehistö koki tappioita. Yksi roiston ryökäle ammuttiin alas katolta mätkistä tippui maahan! Kaikki tuntui melkeinpä näytelmältä jossa tietysti kaikki käy hyvin kun sheriffi sai pahikset kuriin ja rahasäkin haltuunsa. Sitäpä se ei ollut! Viattomalta vaikuttanut kaduilla toilaillut katujuoppo ampuikin sheriffin ja pisti rahat omaan poveensa! 

Äimistyneenä asioiden käänteestä päätimme kaipaavamme evästystä ja menimme kapakkaan ruualle ja juomalle. Siellä näimme illuusioiden mestarittarien esityksiä ja söimme tuhdisti. 

Pikkuhiljaa alkoi kaivata jo pois Villistä Lännestä. Siellä oli pölyistä ja meluista. Salista pois lähtiessämme kapakan puolella olikin taas jotain bandiitteja tappelemassa keskenään jostain ilotytöstä. Siinähän kävi tietysti taas niin että kaikki ammuttiin. Hola bäng bäng! Helvetinmoinen räiske. 

Jo aiemman shown aikana kyläjuoppo oli kevyttä huumorin sävyttämää sanansäilää heilutellut seurueemme keskiteini-ikäisen naisjäsen suuntaan ja nyt tilanne yltyi siihen että hän päätyi vetäisemään shotillisen oletettavasti likööriä! Ei ollut jääteetä se ei. Suomessa poliisiasia - Villissä Lännessä nähtävästi perus.

Hiukan kuitenkin äksyynnyttiin ja sekä juomarityttömme että minä päädyimme puolustamaan kunniaamme pistoolein kapakan portaiden juurelle. Ensin hän pamautti yhden epäilemättä hutsuturistin hengiltä PAM liköörinousun voimalla! Siinä kuitenkin meni sitten useampi minuutti ja laskuhumala hidasti refleksejä eikä hän näin ollen enää mahtanut toisen hutsuturistin salamannopeille reflekseille joka onnistui haavoittamaan häntä. TÄMÄ KOSTETAAN! Kaksi höynähtänyttä juoppoturistia haastoi toisensa kaksintaisteluun ja pian vain yksi seisoi. Hutsuturisti piileskeli voittajan takana. Vedin asevyön lanteilleni ja asetta tunnusteltuani pamautin sen paskan hengiltä! Hutsulla jo käsi tärisi ja vaivatta täräytin hänetkin heti perään! PAM PAM! Kunnia palautettu ja voimme poistua Villistä Lännestä. 

Tosiasiassa ammuin ensimmäistä kaksintaistelijaa jalkoihin ja naisen tullessa vastaan ammuin vaan reilusti reiän kattoon että kaikille olisi selvää etten ammu a. ihmisiä kohti ja b. varsinkaan naisia kohti. 

Villi Länsi oli hieno paikka. Siellä haisi lehmän sonta ja hiekka. Kalja oli kylmää ja tequilasta hölötettiin koko ajan. 

Piilotan AI:n avulla tähän kirjoitukseen salaperäisiä sisältöjä jotka vain nerokkaimmat aivot tai älyt pystyvät ratkomaan. Tämä haasteena kaikille pulmien ystäville.

Sisältöjen luomisella yritän tuoda hiukan jännitystä yhä kasvavan lukijakuntani elämään. Sitä te toden totta tarvitsette!

Minä en kaipaa jännitystä tällä hetkellä. 

Tämä on tämän vuoden päivitys elävään elämääni.

Kaikenlaista on. Töitä piisaa, nukun huonosti ja lihon vuosi vuodelta. Tyhmyys lisääntyy kuten myös tietomäärä kaikesta konkreettisesta. Pian olen enemmän tekninen kuin teoreettinen henkilö. Taidan jo ollakin.