torstai, 28. syyskuu 2023

Ikuisuuden usvasta

Ikuisuuden usvasta tunkeutuu naatin pitkä kostava käsi ravistaen ja kuristaen! Siinä teille te pilkkaajat, rienaajat! 

Sillä minä olen ollut ja olen aina oleva. Te haisette pierulle ja väljähtäneille ideoille, teistä puuttuu kehitys ja visio. Viime vuosituhannen hajuja! 

Me eletään tänään nyrkit ojossa puskien. Ei kaivella napaa. 

perjantai, 7. huhtikuu 2023

Utuisia hetkiä

Heräsin neljältä.

Nyt kello on enemmän. Tein kirjanpidon tuossa ja nyt odottelen töihin lähtöä.

On pääsiäisen aika.

En ole ehtinyt blogia kirjoittamaan kun on ollut niin paljon kaikkia suuria ja pienempiäkin töitä joita olen tehnyt. 

Tällä hetkellä työlistalla on traktoreiden huollot, puiden kaataminen, yleinen navetan ja eläinten ylläpito sekä ensi viikolla viimeinen kalastusviikko eli verkot ylös järvestä.

Tästä on hyvä ponnistaa kohti kesää! 

torstai, 30. kesäkuu 2022

Eletty kesäkuu

Kesäkuu alkaa olla taakse jäänyttä elämää kuten Losrandirkin blogissaan huomauttaa. Pelkkä välikuukausi elämän villissä virrassa. Kivi jolla hengähtää tai sen semmoinen kiinteä möykky.

Kalastelu ei ole sujunut mitenkään erityisen loistavasti mutta hiljakseen kalaa nousee yhä järvistä. Voisi nousta enemmänkin. Työpanos jos olisi entisenlainen niin nousisihan sitä! Nykyään alan olla vain tällainen sunnuntaikalastelija.. 

Lehmillä pyyhkii melko hyvin vaikka helle riivaakin ajoittain. Riivaa myös isäntää joka on muuttanut telttaan kuumimpien öiden ajaksi. Ratkaisuja on tehtävä makuuhuoneen viilennyksen suhteen. Pian! 

Itseasiassa koko syy lähteä kirjoittamaan tätä raastavaa tunnustusten tulvaa oli kommenteissa mainitsemani Vankileirien saaristo jonka lopultakin sain luettua! Ei siinä mennyt edes puolta vuotta. Työläästi se kävi iltalukemisena kun yleensä 4-6 sivua oli maksimi jonka jaksoin lukea. Niin se vain tuli loppuun saatettua vaikka puolivälin tienoilla arvelin etteipä kirja minulle enää uutta voi paljastaa. Paljastiko vai ei? sitä en muista mutta luulen että kuvani aiheesta ainakin syveni. Ihmiset, ainakin venäläiset, ovat paskasakkia. Pelottavinta on aavistella että me kaikki olemme samanlaisia orjasieluja. Paitsi toki kenties ei eräs mahtava mies joka välillä lukee tätäkin blogia. Noniin nyt kaikki te mahtavat miehet innoistuitte! Ja syystä, totta..

Nyt on rauhaisa vapaa ilta minulla. Kolme tuntia vielä tyhjää kalenterissa. En tiedä mitä tehdä. Ei minulla ole harrastuksia. Itseasiassa on minulla yksi muutaman kuukauden ikäinen harrastus. Lähinnä Youtuben kautta tapahtuva Ukrainen sodan seuraaminen. Siihen uhraan puolisen tuntia joka päivä ellen enemmänkin. Nyt aion katsoa pari videoita aiheesta ja tutkailla onko Hersonin alueella tapahtunut muutoksia. Ja kuulin huhuja Himarsienkin käytöstä? Ja Venäjä oli Käärmesaaren hylännyt MUKA parantaakseen mahdollisuutta luoda laivaväylä viljalaivoille. Voi helvetti mitä paskan puhujia ovat! Tekisi mieli motata! Näihin tunnelmiin..

 

 

torstai, 31. maaliskuu 2022

Koronapokerit

Olen koronan läpitaistellut mies. Taisto oli tiukka flunssaröhkintä pari päivää ja yhäkin vielä jälkiflunssa vaivaa. Etiäpäin.

Joku utelias ihailija-lukijani joskus aiemmin kysyi kuinka pokereideni kävi niin seuraavassa tulee selvitys asiaan liittyen.

Pokerista tuli helppoa rahaa silloin joskus kun sitä jaksoi pelatakin. Sitten se raha kävi tiukemmaksi ja päätin lopettaa. Olihan se myös hiukan stressaavaa toisinaan kun ajoittain rahaa myös hävisi kunnes taas pääsi aallonharjalle. Enää en muista lopetinko pelaamisen koska voittaminen kävi hankalammaksi vaiko koska olin kyllästynyt peliin. Luulisin totuuden löytyvän jostain puolivälistä. Jos ihminen voi valita pokerinpeluun tai kalastuksen väliltä niin johan saa ihmisen päässä vikaa olla jos pokerin valitsee. 

torstai, 20. tammikuu 2022

Uusi rykäisyni

Nyt on taas pieni hetki siunattua aikaa minullakin.

Ei tätä aikaa aina ole siunauttavaksi saakka.

Navetalla meni rehuruuvi poikki ja sen korjaustyötä tuli valmistelua parikin päivää ja eilen sitten rykäistiin uusi spiraali uudistuttuun linjaan ja jopas nyt onkin hyvä ja suora linja entisen kiemuran sijaan. Minä poika se alan osaamaan! Aluksi kyllä hirvitti ja pänni kun ei ole tilalla entisen tee-se-itse-isännän jäljiltä sitä Miestä joka soitetaan apuun pulmatilanteissa. Nyt joudutaan ihan itse ongelmia ratkomaan ja sekös on stressaavaa. Kaipa voi olla näkökanta sellainenkin että ongelman ratkettua kokee jonkinlaista tyydytystäkin.. ja on oppinut asioita. Jaa'a! The Man olisi silti hyvä olla..Tukku euroja kouraan ja hommat hoituisivat.

Jes sir, boogy on!

Hengellisesti en ole sen kummoisempia pohtinut. Soltzenitsynin Vankileirien saariston lopultakin sain käsiini kirjastosta sattumalta niin sitä olen nyt lueskellut. Mielenkiintoinen tarina on se vaikka en tiedä mikä hänellä on kommunismia ja Neuvostoliittoa vastaan kun on pitänyt kehitellä noin eeppinen tarina. En minä jaksaisi vääristellä ja valehdella tuhatta sivua! Tosin sitähän se on kai se kirjailijan elämä..

Siitä kerron lisää kun olen valmis.