Olen palannut.

Olen kai ollut paripäiväisillä festareilla.
Nyt on käsitykseni mukaan perjantai. Olen tässä varmistellut mesen ja puhelimen välityksellä päivää. Keskiviikkona viideltä join ensimmäisen oluen. Loppu on historiaa.
 Historiaa jota kukaan ei muista.

Eilen etsimme kaveriani sillan alta. Meinasin pyllähtää jokeen.  Join olutta. Ja viinaa. Ja uin. Ja istuin teinityttöjen seurassa. Joille kaveri osuvasti strippasi edessämme. Huom. alushousut pysyivät jalassa koko ajan. Mutta show, se se vasta oli show!
Toinen kaveri meni giggliniin tytön kanssa, ja toinen bepoppiin. Minä olin ulkona.  Välillä latasin puhelintani Publicissa. Tilasin nakkikioskilta jonkinlaisen annoksen ruokaa. Jotain siinä tapahtui. Ei pahaa. Silmät eivät turvoksissa.
Istuin puistossa, katselin. Tylsäähän se oli.
Sitten kävelin puolen kaupungin ympäri etsiessäni pyörää.  Kun näin pyöräni koin valaistumiseni ja tajusin että siinähän se pyörä tietenkin on. Siihenhän minä sen jätin! Valon alle, kirkkauteen. Jotta näin avata lukon. Lukossa on numeroita. Jäi viime viikolla avaamatta kun jätin pimeään. Kävely kämpille ei ole mukavaa jos väsyttää ja matka on kovin pitkä.

Siis että Rhonda on raskaana.
Siittäkää niitä lapsia ihmiset!

Niskat, hartiat, pallit, sääret, reidet, niskatukat, vatsat.. kaikki.. on jumissa. Minut on vedetty ihmismankelin lävitse.
Juon appelsiinimehua ja toivon saavani tästä kaikki elämässä tarvittavat vitamiinit.

Enkös minä vasta kirjoitellut uupumuksesta?
Tai jostain.
Että juon vähän, sitten lepään vähemmän, ja sitten taas juon, ja aina väsyttää. SE ON TOTTA!

väsyttää.


Kaveri pyysi luokseen. Ei mitään todellisuuden tajua.

Minä lähden. Siirryn tuolilla 2cm sivulle ja laitan sormen suuhuni.

Keskiviikkona minulle siunattiin mahdollisuus siittää 30-40v nainen. Se jäi toteutumatta, enkä voi sanoa että nyt harmittaisi.
Nyt tahtoisin saada siiderin. Joisin sen antaumuksella. Antabuksella. Eilen menin kauppaan ja ostin siiderin. Juuri kun olin kaivamassa seteliä lompakostani puhelin soi. Puhuin siiderin ostosta.

niih. :(