Illan jatkamisessa tämän pisteen tuolle puolen ei ole paljoakaan mieltä. Olen väsynyt ja olen saanut maailmalta jo kaiken tahtomani. Nyt olisi aika käydä maate. Herätä aamulla täysivoimaisena ja haluavaisena. Nähdä mitä maailmalla on tarjota tänään.

Valvonen silti vielä hetkisen vaikka uni jo kovasti houkuttaisikin. Ensi yönä siirrämme kellot ja voin nukkua ainakin tunnin kauemmin. Voin nukkua kaksikin tuntia kauemmin. Kolmekin. Käynee niin että nukun puolisen tuntia normaalia kauemmin. Se on hyvä. En ole univeloissa. 

Sitten pirteänä hyppään autoon ja ajelen työmaatani, työjärveäni, kohti. 

Talvi on tuloillaan. Ainakin välitalvi kun täysikuu lähestyy(14.11 muistaakseni). Toivotaan että kuun alkaessa laskea lämpötilat alkaisivat nousemaan ja vedet aukenisivat taas kalastajaurholle. 

 

Yhteiskunnallisia tuumailuja piti säveltää mutta en minä tuumaile yhteiskuntaa. Koen että elelen melko hyvin jo nykyiselläänkin enkä minä oikein osaa kuvitella kuinka sitä yhteiskuntaa voisi muuttaa kuin omilla teoillaan. Ehkä jonain päivänä herään ja koen ettei omat tekoni enää riitä ja sitten ryhdyn muuttamaan muidenkin elämäntapoja. Siihen saakka, morjesta!