On hiukan vaikea ja hankala olla nyt kun söin liikaa riisiä ja currytonnikalaa.

Sitten on myös pientä krapulan poikasta.

Ei tämä nyt hassummin siltikään mene, ihan jees. Joskus pistää rintaan, josksu selkä paskana. Ei se mitään. Raihainen olen fykeeltäni, mutta psykeeni jaksaa porskuttaa. Välillä vähän valitetaan jotta taas jaksetaan. Ai juu, olen nykyään raitis mies.

Maha kyllä nyt mouruaa huonosti. Pöydäll on avattu absinttipullo. Itse en ottanut tuota. Kamalaa myrkkyä varmasti.

Olen voittanut tuhannen euron potin kerran. Äsken pohdin sitä ja onhan se nyt jotain kuitenkin. Ja aloitin tuhatsivuisen kirjan tuossa aiemmin hyyskässä istuissani. Vaikutti todella lupaavalle romaanille. Jonathan Strange ja Herra Norrell. Magiaa ja Napoleon ja herrasmiehiä. Jonkinlaista Dickensmäistä groovea oli ainakin parilla ensimmäisellä sivulla. Odotan paljon. Ehkä minäkin joskus kirjoitan jotain. Tuo on kirjailijan esikoisromaani. Hän kirjoitti sitä 10 vuotta. Ahkera gimma. Ja määrätietoinen. Päämäärätietoinen. The End.

Onkohan onnellisia loppuja olemassakaan

Hörpin tässä vettä, ja pian voisin maalata huuleni. Kylmä rohduttaa.