Terve,

Maanantai-iltana koin flunssan oireita. Nukkumaan käydessä piti nenääkin niistellä. 

Yöllä heräsin pääsärkyyn. Kävin pissalla. Palasin sänkyyn, yritin nukkua. En saanut unta. Päätä särki. Valuin alakertaan lukemaan Waltaria, eikun Pulkkista. Sitä Romaanihenkilön kuolemaa vai mikä se oli? Sitä luin yli tunnin ja väsytti kovasti. Emäntäkin kävi katsomassa että missäs lienen, vai oliko hällä jokin omakin asia en muista. Päätä yhä jomotti vaikka nukuttikin ja päätin että nyt otetaan Konstit käyttöön ja etsin talon lääkekaapista buranan. Semmoisen popsaisin suuhuni ja vaelsin sänkyyn. Päätä särki, särki.. mutta hiljalleen särky väistyi ja lopulta nukahdin. 

Pian olin taas hereillä.

Ajelin kotikonnuille pari tuntia ja ihan tillin tallin olin perille päästyä. Matkalla oli tarttunut mukaan postipaketti, venetraiileri sekä trailerin rekisterikilpi.

Vajosin sängyn pohjalle houreisiin kuvitelmiin hetkeksi.

Sitten purkitin kalaa pari tuntia. Niistin nenää jokainen vapaa hetki.

Pian purkit olivat täynnä ja laatikot pestyinä, paikat puts. 

Vaivuin taas sängyn pohjalle. Katsoin tv:stä Pulmusia, 70s Showta, Family Guyta ym laatusarjoja. Olin aivan sairaalloinen. Nenää niistin ja join mehua. Hoitajani toi apteekista jotain paracemotal(vai mikä piru se oli?) pitoista mustaherukkajauhetta josta keittelin juoman ja join sen. Ehkä se auttoi ja aloin hikoilla pientä kuumettani pois. Suihkussa vielä kävin illan ratoksi. Sitten lueskelin Kemalia ennen nukahtamistani yhdeksän jälkeen.

Aamuneljältä heräsin varmaan kolmannen kerran(monta kusitaukoa kun juoda killitin koko illan..) ja taas särki päätä, hiivatti! Join yön ratoksikin kuuman juoman ja pikkuhiljaa pääsärky vaipui unholaan. Ennen nukahtamistani kirjoitin isälleni tekstiviestin jotta menee aamulla kalaan ilman minua. 

Hiukan ennen aamuyhdeksää heräsin kun puhelin soi. Isä puhui jotain, jostain. En muista mitä. Heräsin. Olo oli suhteellisen ok. 

Pian olimme jo matkalla rysille. Jokaisen rysän jälkeen olin aivan hengästynyt eikä olo ollut mitä parhain. Voipunut, uupunut. Raskasta on elo. 

Rysiltä tultua söin tukevasti ja päätin lepuutta silmiäni hetken. Vaivuin puolimärissä housuissa sängylleni ja nukahdin lähes kahdeksi tunniksi.

Heräsin.

Lähes terveyttä uhkuen! 

Otin palan omenapiirakkaa, vaniljakastiketta ja läksin kohti Puhoksen rysiä. Kalaa tuli mahtavasti ja olin elämäni kunnossa! 

Näin on tauti päihitetty! Pää on yhä täynnä räkää mutta sehän on vain voimavara.. 

Hyvää syksyä!