Aloitin pelit tuossa vaille yhdeksän. 

Kyyti oli kylmää ja kaikki potit valuivat käsistäni. Mitään en mahtanut vaan aina vastustaja oli maalissa vahvempi ja raha upposi kaivoon.

Päätin että jumalauta en lopeta! Ne suurimmat tappiopäiväni ovat tulleet juuri siten etten ole lopettanut ajoissa vaan jatkanut aina vaan. 

Pari tuntia meni etten vieläkään mitään voittanut. Jumalattoman kituliasta oli peli.

Kolmas tunti meni ehkä samoissa merkeissä. Toki koko ajan tuli pari pottia kotiinkin päin mutta virta vei vääjäämättä poispäin.

Nyt kuitenkin neljännen tunnin aikana uskon saaneeni kaiken takaisin.

Jihuu. Voitto kotiin ja nyt hiiteen. Käy jo ranteeseen. Jostain syystä raskaampaa ranteelle pokeri mitä surffailu tai edes Vietnam. Se on kummallista.