Jopas olikin kauan edellisestä kirjapäivityksestä. Se kai päättyi viikkoon 22. Se ei hyvää tiedä. Viisi viikkoa kai mennyt sen jälkeen ja sylissäni on nyt vain 6 kirjaa. Ah, homma selvisi. Haanpään Noitaympyrä puuttuu. Kuitenkin aika vähän on tullut luettua.

Prkl. Ja nyt huomaan että sylissäni on yksi ylimääräinen kirja! Eli vain 6 kirjaa viiteen viikkoon.. huh huh. En kyllä lainkaan ymmärrä miten tulee näin helkutin vähän luettua. Pitäisi hommata jotain kevyitä kirjoja. Kuten Päätaloa..

Tosin nyt tutkin toisessa ikkunassa kirjalistauksiani ja siellä on ehkä yhden viikon virhe.. Eli jollakin viikolla olenen lukenut kaksi kirjaa yhden sijaan. Noitaympyrän muistaakseni luin jonkun toisen kanssa yhdessä. En jaksa nyt sumplia. Kirjaan sitten paremmin ylös omiin muistiinpanoihini tuonne..

 

Viikko 22

Mika Waltari - Vieras mies tuli taloon, ja muita pienoisromaaneja

Viikko 23

Thomas F. Madden(toim.) - Ristiretket

Viikko 24

Pentti Haanpää - Noitaympyrä

Viikko 25

Jaakko Hendolin(toim.) - Rehellinen Warkaus : Varkautelaiset kertovat

Viikko 26

Ksenofon - Sokrates

Ulla-Maija Peltonen - Muistin paikat : Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta

 

Luin jotain Mustan Munkin vanhoja kommentteja jotka olivat aikaisemmin jääneet lukematta. Hän kai yritti sanoa uskovansa että on olemassa, ja jopa ihmisen löydettävissä, jokin pyhä totuus. Hän saa uskoa ihan vapaasti sellaiseen mahdollisuuteen jos kokee siitä henkilökohtaista lohtua saavansa. Itse en usko että on olemassa mitään totuutta todellisuuden ulkopuolella. Tahdon sanoa että kaikki mikä on on. Jos tahtoo todellisuuden pukea johonkin kaavaan ja väittää sitä totuudeksi niin siitä vain. Ihmisen kapasiteetti kyllä loppunee paljon ennen kaavan ratkaisua. On kyllä kunniakasta taistella unelmiensa puolesta.

Ja saisi Munkki sen sopertelunsa lopettaa. Vuodesta toiseen sama jupina. Etsisit ennemmin sitä totuuttasi kuin saarnaisit ihmisille sen mahdollisesta olemassaolosta.