Ymmärrän nyt jonkinverran hyvin miksi ihmiset(miehet) aina valittavat naisista ja näiden sekoiluista. En minä pahalla naisten tunneheilahtelua ajattele mutta miksi sen on oltava niin hankalaa minulle. Yritän kertoa ihan lempeään sävyyn miten asiat ovat mielessäni ja elämässäni ja sitten kaikki onkin aivan sekaisin ja minä en saa puhua enää ja hiljaisuus. Itse vain yritän olla avoin ja tykätä ihmisistä läsnäolevasti. Se on se rastatyttö kaiken pahan alku ja syy! Aina kun hän ilmestyy kaikki sotkeutuu. Lienee jonkin sorttinen arkkinainen. Nyt arvelen että olen pahoittanut yhden naisen mielen. Pahoin. 

Mitä ihmettä ne naiset oikein tahtovat? Tai vaativat! Eikö mikään riitä? 

Jos tästä sekasotkusta onnistun kiemurtelemaan voittajana niin jatkossa aion hakeutua vain 40 täyttäneiden naisten seuraan. Heillä on vakaa mieli eivätkä toivottavasti enää ainakaan pahasti höpsähtele. Ehkä pitää siirtää raja 50 vuoteen. En enää luota naisten järkeen. 

Unettomuutta hiukan ilmassa muuten. 0:40 sanoo kello.