Jos olisi kansalaispalkka ja ihmiset tekisivät sopivaksi katsotun mittaisia työpäiviä/-viikkoja erinäisiä yleishyödyllisiä töitä toimisi se vallan mainiona mallina sosialismista.

Kuten itänaapurimme sosialismikokeilu olisi myös yllä pikaisesti esitelty kaavailu tuomittu epäonnistumaan.

Epäonnistumisten syynä on ihmisten huonot päät.

Ensiksikin valta viekoittelee ja näin systeemin laajamittainen toiminta alkaisi yskiä jo johdon ahneuden ja ymmärtämättömyyden vuoksi.

Toisekseen pieni työläismuurahainen ei osaa nähdä työpanoksensa arvoa ja tahtoo tehdä vähemmän koska ei ymmärrä. Työtahti hiljenisi ja hiljenisi koska työ ei mene suoraan omaan taskuun ja lopulta oltaisiin tilanteessa jossa mikään ei edistyisi tai toimisi. Vrt. Neuvostoliitto.

Uskoisin että aiheesta olisi olemassa kirjallisuutta. En ole vain sattumalta törmännyt.

Sosialismin tapainen systeemi voisi toimia ehkä pienessä yhteisömittakaavassa. Ehkä se tapahtuu toisena aikakautena.

 

Tuli vaan mieleen kun olin pari päivää ruokapalkalla taloa rakentelemassa. Keskiviikkona vielä vähän lisää menen nakuttelemaan ja sahailemaan. Talot ja ruuat nyt ovat ainakin itseisarvoista touhuilua. Ja kirjanpainajat ovat hienoja ihmisiä ! Taidan mennä päiväunille.

Näin yöllä sotaisaa unta jossa hyppäsin aseettomana jonkin tyhjän ovenkarmin tms päälle ja heilutin lakkalikööripulloa ja join siitä kaikkien vihollissotilaiden härnäykseksi. Sitten säikähdin samperi jos tämä onkin jokin mainoskuvaus! Enhän minä mainokseen tahdo. Heitin äkkiä pullon menemään, hyppäsin alas, hankin käsiini bulkkivotkaa ja aloin kehua sitä! Hähä, pistäkääpä tämä mainokseenne! Sen jälkeen pakenin ristitulessa..