Tai oikeastaanhan tämä on muistelo.

Pari viikkoa takaperin pakkasen paukkuessa kävelin kävelyreittiä kohti kauppamaisemia kun näin jo monesti näkemäni tytön ystävänsä kanssa taluttamassa kultaista noutajaa jota hän päivittäin taluttelee. Sellainen ehkä 6kk pentu vielä se noutaja. Sellainen ehkä 10v pentu vielä se tyttö. 

No se noutaja oli siinä maassa kyhjöttämässä ja kaipa se tyttö jotain sille yritti opettaa. Liekö pentu oli tehnyt jotain väärin tai muuten vain pentuillut. Tyttö iski koiraa Bud Spencer -iskulla otsaan! Ja näytti naama semmoiselle perkeleen vääristyneelle lima/iljetys/ruma/paha naamalle. Jotain se sanoikin koiralle. Varmaan torui. Kaveri seisoi vieressä ja katseli puiden latvoja mitään tietämättömänä. 

Voi miten otti isoon aatamiin ja teki mieli täräyttää Bud Spencer -iskulla sitä tyttöä otsaan. JUTUM! Niin että olisi uponnut nilkkojaan myöten siihen kävelytiehen ja alkanut itkemään. Kysynyt itkua vääntäen että miksi löin häntä. "Kun oot vaan tuommoinen vitun rääpäle pentu." 

Sitten aattelin että no jaa, oikeuteen joutuisi vähintäänkin lapsen raiskaamisesta. Eli heti puolustus miksi olen nysvä. Kaipa se koira selviää vaikka elämä onkin toisinaan helvettiä. Kelläpä ei.

Sitten menin kaupalle ja ostin pikkutytön lihaa jonka grillasin uudella hiiligrillilläni. En syönyt sitä tosiaankaan vaan heitin naapurin koirille.